Timo Sipola
”Öljyntuotanto Nigerjoen suistossa ja sen edustan merialueella on aiheuttanut Nigerialle paljon enemmän haittaa kuin hyötyä.” Nnimmo Bassey
Nigerjoen suistoalueen ympäristöjournalismin kurssin osanottajat vierailivat kurssin päätteeksi läheisessä Ubejin kylässä tutustumassa öljynjalostamon aiheuttamiin ympäristötuhoihin.
kuva: Timo Sipola
Vikesin kanssa ympäristöjournalismin koulutushanketta Nigeriassa vetävän Environmental Rights Action ‑järjestön (ERA) johtajan Nnimmo Basseyn tiivis analyysi öljyteollisuuden merkityksestä on karu.
Basseyn mielestä Nigeriassa pitäisi kokonaan luopua uusien öljylähteiden etsimisestä ja sen sijaan tulisi pyrkiä saattamaan nykyinen öljybisnes lailliselle pohjalle.
Laiton öljyntuotanto on Nigeriassa yhtä suurta kuin laillinen tuotanto. Kyseessä on monimutkainen vyyhti, jossa on mukana öljy-yhtiöiden väkeä, johtavia poliitikkoja ja liikemiehiä sekä öljytuotantoalueella yhä toimivia aseellisia ryhmiä.
”Sinänsä hyvää ympäristölainsäädäntöä tai edes eri oikeusasteiden ympäristökysymyksissä ja kiista-asioissa tekemiä päätöksiä ei noudateta. Lain valvonta on näiltä osin lähes olematonta”, kertoo Bassey.
Öljyteollisuuden aiheuttamiin ongelmiin suhtaudutaan leväperäisesti osittain sen vuoksi, että öljy-yhtiöt ovat valtioon ja sen voimavaroihin verrattuna resursseiltaan ja vaikutusvallaltaan ylivoimaisia.
ERA pyrkiikin tukemaan Nigerjoen suistoalueen asukasryhmiä peräämään oikeuksiaan ulkomaiden oikeusistuimissa. Nigeriassa toimivien öljy-yhtiöiden aiheuttamista ympäristötuhoista on nostettu kanteita niissä maissa, joissa yhtiöillä on päämajansa.
* * *
Warrin kaupungissa Nigerian öljyalueella järjestettiin huhtikuussa koulutussessio, johon osallistui 13 toimittajaa lähinnä Deltan ja Edon osavaltioista sekä kolme norjalaista opiskelijanuorta, jotka olivat samaan aikaan ERA:n vieraina.
Omassa alustuksessani kerroin Ympäristötoimittajat ry:n toiminnasta Suomessa ja Barents Press International ‑toimittajaverkoston ympäristöasioita koskevasta toiminnasta.
Toisessa alustuksessani hahmottelin toimituksellisen työn tekemistä vaikeissa ympäristöoloissa. Suomalaisen toimittajan vaikeat ympäristöolot ovat tosin aika kaukana nigerialaisen kollegan vastaavista, jollei puhuta työskentelystä Venäjällä tai muualla vastaavissa oloissa.
Suomen osalta eniten tuntui kiinnostavan ympäristötoimittajien yhdistyksen rahoitus, ja Venäjällä toimittajantyön samanlainen hengenvaarallinen luonne kuin Nigeriassa. Mahdollisuus yhteistyöhön sekä hallituksen, viranomaisten että yritysten kanssa herätti kurssilaisissa sekä kummastusta että kiinnostusta. Kysymyksiä tehtiin muun muassa toimittajien ja poliitikkojen suhteista, työn kiireellisyydestä ja mahdollisuudesta paneutua vaikeisiin kysymyksiin sekä median omistusrakenteesta Suomessa ja teollisuuden mediasuhteista Suomessa.
Norjan nuorsosialisteja edustava Simon Strumse toi tilaisuuteen mielenkiintoisen lisän kertomalla, miten Norjassa öljystä on saatu vaurautta ja hyötyä koko kansalle aivan toisella tavalla kuin Nigeriassa.
* * *
Journalismin, myös ympäristöjournalismin, haasteet ovat Nigeriassa paljon suurempia kuin Euroopassa.
Tunnettu nigerialainen toimittaja Ibiba Don Pedro totesi Nigerian keskeisimpien ympäristöongelmien liittyvän ilmastonmuutokseen ja kemianteollisuuteen.
Don Pedro työskentelee Port Harcourtissa National Point ‑viikkolehden päätoimittajana. Lehti on toimituksen työntekijöiden omistama ja pohjautuu pitkälti henkilökohtaiseen aktivismiin. Lehden painosmäärä on 3 000, eikä siinä juuri ole mainoksia.
Don Pedron mukaan työturvallisuus on heikko kaikkialla Nigerin deltan alueella. Ja erityisen heikko tietenkin toimittajille, jotka nostavat esiin epäkohtia.
Don Pedro on kuitenkin tyytyväinen työhönsä ympäristö-, demokratia- ja kansalaisoikeuskysymyksiin paneutuvan lehden päätoimittajana.
”Tunnen olevani kotona ja haluan kertoa paikallisten ihmisten elämästä ja siihen vaikuttavista asioista. Jos en pitäisi tästä, työskentelisin isoille öljy-yhtiöille, sellaistakin on tarjottu. Olen tietoinen vaaroista, mutta tätä minä kuitenkin haluan tehdä”, sanoo Don Pedro.
Varapäätoimittaja Wale Fatade 234Next-lehdestä korostaa, että ympäristöasioista raportoiminen edellyttää tutkimustiedon syvällistä ymmärtämistä.
”Nigeriassa toimittajilla ei useimmiten ole tällaista tietämyksen tasoa”, toteaa Fatade.
Don Pedron samoin kuin Fataden suhde journalismiin on kuin oppikirjasta. Molemmat kokevat tekevänsä unelmatyötään, ja molempien suhdetta journalismiin voi kuvata intohimoiseksi.
He ovat tehtävälleen omistautuneita ja hyvin sitoutuneita yleisöönsä. Molemmat korostavat myös ympäristökoulutuksen ja ylipäänsä tiedollisen koulutuksen tarvetta nigerialaisten toimittajien keskuudessa.
* * *
Toisena varsinaisena koulutuspäivänä tutustuttiin läheiseen Ubejin kylään, joka sijaitsee aivan Nigerian valtion omistaman öljynjalostamon naapurissa.
Vierailu oli erittäin avartava. 20 000 asukkaan ”kylän” kaikki perinteiset elinkeinot on käytännössä tuhottu. Öljynjalostamon kaasunpoltto on pilannut hengitysilman. Öljyvuodot ovat tuhonneet lähivesistöt, joissa aiemmin harjoitettiin kalastusta. Jalostamosta maaperään karannut kaasukondensaatti on myrkyttänyt kylän pohjavedet. Pohjavesien tilasta saatiin myös asiantuntijaryhmän laatima raportti.
Vierailun jälkeen käsiteltiin ryhmätyönä Ubejin kylän tilannetta ja mitä sille olisi journalismin keinoin tehtävissä. Ongelman ratkaisu ja keskustelu eivät mitenkään olennaisesti poikenneet Suomessa vastaavassa tilanteessa tapahtuvasta.
Kirjoittaja on pohjoissuomalainen ympäristötoimittaja. Hän oli kouluttajana Vikesin ympäristöjournalismin kurssilla Warrissa Nigeriassa huhtikuussa 2010.
Kategoria/t: Hankkeet, Nigeria | Kommentit poissa käytöstä
