Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Matleena Ylikoski tutkii työkseen mitä journalismin moniäänisyys tarkoittaa 2020-luvulla. Matleena pohtii blogikirjoituksessaan, kuinka moniääninen julkinen keskustelu tukee yhteiskuntarauhaa.
Huonosti kuunteleva toimittaja saattaa ohittaa uuden tiedon
Suomalaisille toimittajille tuttu kysymys kuuluu: ”kuka pääsee ääneen mediassa?” Englanniksi sama mietitään usein muodossa ”Whose voices get heard in media?” Näiden kysymysten ero on kiinnostava. Siinä missä Suomessa pohdimme, kenen kädessä kuvitteellinen mikrofoni on, englanniksi kysytään myös sitä, tuleeko joku todella kuulluksi.
Olen työskennellyt kymmenen vuotta toimittajana, ja tottunut ihan konkreettisesti antamaan ääntä milloin kenellekin – joko kirjoittamalla sitaatteja paperille tai verkkoon, tai pitämällä mikrofonia haastateltavan suun edessä ja odottamalla, että hän saa asiansa sanotuksi. Editointikopissa sitten päätän, mitkä osat haastateltavan puheesta ovat kiinnostavimpia tai tärkeimpiä ja pääsevät julkaistuun juttuun asti.
Joskus harvoin olen itse ollut haastateltavana radiossa tai televisiossa, ja tiedän myös sen, miltä tuntuu, kun toimittaja vetää mikrofonin yllättäen pois suun edestä ikään kuin sanoen ”enempää emme halua kuulla”. Kerran minulla oli eräs kollega, jolla oli tapana ylpeillä sillä, että hän tekee toimituksemme lyhimmät haastattelut. Hän kertoi tekevänsä uutisjuttujen käsikirjoitukset etukäteen ja hakevansa haastateltavalta kommentit etukäteen mietittyihin sitaattipaikkoihin. ”Tiedän täsmälleen, mitä haluan haastateltavan sanovan, ja kysyn vain sitä. Siihen ei mene kuin kolme minuuttia”, hän joskus sanaili.
Julkisen keskustelun tulisi tukea moniäänisyyttä
Ääneen pääsyn kysymys on mediassa hyvin konkreettinen, ja siihen liittyy paljon journalistista valtaa. Toimittajalla on oikeus päättää, ketä hän kuulee, mitä julkaisee, miten rakentaa jutulle kontekstin ja miten juttu julkaistaan. Haastateltavan valtaan jää vain suostua tai kieltäytyä haastattelusta ja hyväksyä sitaattinsa haastattelun jälkeen.
Juuri valta-aspekti tekee journalismin moniäänisyydestä niin kimurantin kysymyksen. Yleisöjen voi olla vaikea hyväksyä sitä, miten paljon media käyttää tätä valtaa, ja toimittajilla puolestaan voi olla vaikeuksia kantaa tätä vastuuta riittävän huolellisesti. Moniäänisyyskysymykset ovat monimutkaisia, monivivahteisia ja herkkiä kontekstin muutoksille: valmiita vastauksia ei oikein ole.
Sosiaalisen median aikakaudella julkinen keskustelu on paikoin muuttunut myrkylliseksi, mikä saa yhä useammat – poliitikoista tavallisiin kansalaisiin – välttelemään osallistumista keskusteluun (Journalistiliitto 2023; Erho 2025). Suomessa on perinteisesti osallistuttu rohkeasti yhteiskunnalliseen keskusteluun (Reunanen ym. 2023, s. 30), mutta yhä useampia aiheita pidetään nyt liian vaikeina. Viidennes toimittajista kertoo jättävänsä juttuja tekemättä tai muokkaavansa niiden sisältöä, koska pelkää joutuvansa painostuksen tai häirinnän kohteeksi (Hiltunen ym. 2025). Vihaisten reaktioiden pelko siis sulkee suita, ja tulenarkojen aiheiden lista kasvaa.
Miten kuunteleminen voisi olla väline lievittää julkisen keskustelun vaikeutta ja lisätä journalismin moniäänisyyttä?
Kuuntelemisen voima on tietysti viestintätieteissä hyvin tunnistettu ilmiö. Kuuntelemisen voima -kirjan mukaan kuunteleminen on avain ihmisen ymmärtämiseen, empatian kasvuun ja lopulta ympäristöön vaikuttamiseen: kuuntelemalla saadaan siis paljon aikaan. Tämä johtuu mm. siitä, että kuulluksi ja nähdyksi tuleminen on niin keskeinen osa ihmisen perustarpeita ja -olemusta (Välikoski ja Ala-Kortesmaa 2025).
Dialogista vuorovaikutusta pohtivassa kirjallisuudessa kiinnitetään huomiota yhteisen ymmärryksen rakentumiseen vuorovaikutuksessa. Dialogi ei ole mitä tahansa keskustelua ja kuuntelua, vaan sillä on tarkempia laadullisia vaatimuksia. Taneli Heikan dialogista journalismia koskevassa väitöstutkimuksessa (Heikka 2017, s. 26) dialogin piirteiksi tunnistetaan kollektiivisuus, kokeellisuus, tuomitsemattomuus ja kokonaisvaltaisuus (rationaalisuuden lisäksi mukaan mahtuu myös tunteita). Heikan mukaan tällainen dialogi onnistuu harvoin täydellisesti.
Sovittelujournalismi tuo dialogin journalismiin
Olemme pohtineet dialogin ja kuuntelemisen voimaa ensin sovittelujournalismi-tutkimushankkeessa, johon osallistuin kymmenen vuotta sitten toimittajana, myöhemmin Sopiva – Sovittelujournalistit -yhdistyksessä, jossa olen vaikuttanut enemmän tutkijan roolissa. Kun dialogisia metodeja sovelletaan journalistisissa tilanteissa, syntyy tärkeä kysymys: kun haastateltavia kuunnellaan tarkasti, mitä silloin kuunnellaan? Annetaanko ihmisten kertoa vapaasti mitä he haluavat? Onko kritiikille ja vastaan väittämiselle sijaa? Onko kyseenalaistaminen kielletty?
Keväällä 2025 Sopiva on järjestänyt yhdessä Vikesin kanssa Moniäänisen median kuumat perunat -keskustelutilaisuuksia, joista viimeisin pidettiin Median arkisto ja museo Merkissä 5.6.2025. Dialogin aiheena olivat tuolloin Sota, rauha ja rauhanjournalismi. Edellä esitellyt kysymykset palasivat mieleeni tuossa dialogissa.
Sota ja rauha -dialogin suurin anti minulle oli keskustelu, joka syntyi journalismin yhteiskunnallisesta vastuusta sodan ja kasvavan turvattomuuden aikakaudella.
”Jos journalismin toivotaan vahvistavan rauhaa, niin pitääkö sen silloin synnyttää moniäänistä keskustelua, jossa kriittisetkin äänet esimerkiksi liittyen yhteiskunnan militarisoitumiseen ja asevarusteluun tulevat kuulluksi vai pikemminkin rakentaa kansallista yhtenäisyyttä toistamalla yhteistä, mahdollisimman jaettua narratiivia ja sillä tavalla ”koota joukkoja lipun ympärille” (kuten tapahtui taannoisen NATO-päätöksen yhteydessä)? Molemmille näkemyksille löytyy hyviä perusteluja”, Matleena pohtii.
Median moniäänisyys tukee yhteiskuntarauhaa
Dialogimme yksi lopputulema oli, että moniäänisen keskustelun täytyy sisältää myös kriittiset äänenpainot ja ”väärällä puolella” olevat mielipiteet. Kun kritiikki sallitaan, pöydälle saadaan paljon monipuolisempi paketti tietoja ja näkökulmia, joiden perusteella voidaan sitten tehdä kestävä päätös/muodostaa kestävä mielipide. (Kansallisella) konsensuksella on luonnollisesti paljon arvoa, mutta jotta terve kansalaisyhteiskunta voi päätyä konsensukseen, sen täytyy käydä läpi moniääninen keskustelu, jossa erimielisyydet saavat tulla kuulluksi. Pakotettu yksimielisyys voi kantaa lyhyellä aikajänteellä, mutta kriittinen moniäänisyys vahvistaa konsensusta pidemmällä aikajänteellä.
Tämä oli selvästi nähtävillä myös koronapandemiassa. Aluksi Suomessa oltiin hyvin samanmielisiä siitä, että nopeita ja radikaalejakin toimia tarvitaan turvallisuuden takaamiseksi, mutta kun pandemia pitkittyi, olisi pitänyt alkaa kuulla myös kriittisiä äänenpainoja, joita syntyi koko ajan lisää. Jos ja kun nämä äänet vaimennettiin ”yhteisen hyvän” argumentilla, syntyi paljon katkeruutta ja epäluottamusta, jonka kitkeriä hedelmiä poimitaan tänäkin päivänä. Moniäänisen keskustelun on siis jatkuttava myös päätösten jälkeen, jotta päätöksen erilaiset vaikutukset tulevat näkyviin ja tunnustetuiksi.
Itselleni dialogin ja kuuntelemisen voima on ollut käänteentekevä oivallus toimittajan ja tutkijan urani aikana, ja jatkamme yhdessä Vikesin, Sopivan ja tutkimusyhteisön kanssa työskentelyä sen eteen, että tämä voima saataisiin paremmin palvelemaan niitä yhteisöjä, mihin itse kukin kuulumme.
Teksti: Matleena Ylikoski
Kuva: Vanessa Riki
Lähteet
Heikka, Taneli (2017). Dialogic journalism: How can journalists participate in the networks of social innovation? University of Jyväskylä. https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_55417
Erho, Nina. Haastattelujen saaminen on vaikeutunut, arvioivat kokeneet journalistit. Miksi asiantuntijat suhtautuvat pyyntöihin nihkeästi? Journalisti 19.3.2025. https://journalisti.fi/artikkelit/2025/03/haastattelujen-saaminen-on-vaikeutunut-arvioivat-kokeneet-journalistit-miksi-asiantuntijat-suhtautuvat-pyyntoihin-nihkeasti/
Hiltunen, Ilmari; Reeta Pöyhtäri and Aleksi Suuronen (2025). Journalistien kohtaama painostus, häirintä ja uhkailu Suomessa. Tampereen yliopisto.
Journalistiliitto. Journalistien tiedonsaanti vaikeutunut: poliitikot ja viranhaltijat välttelevät haastatteluja. 25.9.2023. https://journalistiliitto.fi/fi/journalistien-tiedonsaanti-vaikeutunut-poliitikot-ja-viranhaltijat-valttelevat-haastatteluja/
Reunanen, Esa (2023). Uutismedia verkossa 2023. Reuters-instituutin Digital News Report Suomen maaraportti. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/149682/978-952-03-2961-7-6.pdf?sequence=5&isAllowed=y
Välikoski, Tuula-Riitta ja Sanna Ala-Kortesmaa (2025). Kuuntelemisen voima. Avain ymmärtämiseen, vaikuttamiseen ja empatiaan. Atena. Jyväskylä.
