Yleisön mediakritiikki on tutkimustiedonkin mukaan perusteltua. Millaisia toiveita journalismille sitten esitetään? Vikesin viestijä Tiina Helin kysyi Helsingin kirjamessuilla.
Huoli suomalaisen median kehityssuunnasta on puhuttanut viime vuosina. Kritiikin kohteeksi ovat nousseet muun muassa omistusten taloudellinen keskittyminen, kiireessä kaventuvat näkökulmat sekä ja tiettyjen teemojen jääminen marginaaliin julkisessa keskustelussa.
Moni meistä on kokenut turhautumisen tunteita median äärellä ja toivoo journalismilta enemmän. Mutta mitä – sitä kysyimme Helsingin kirjamessuilla.
Journalismin resurssipula kaventaa maailmankuvaamme
Vuonna 2026 journalismi kilpailee somen, suoratoistopalveluiden, äänikirjojen ja podcastien kanssa kiihtyvässä huomiotaloudessa. Kiristyneen kilpailun myötä kasvaneiden taloudellisten paineiden seurauksena toimittajat kertovat tekevänsä töitä yhä kiireisemmissä työympäristöissä. Samalla mahdollisuudet aikaa ja taloudellisia resursseja vaativiin journalismin muotoihin, kuten ulkomaan- ja tutkivaan journalismiin, vähenevät.
Taloudelliseen kilpailuun on vastattu mediatalojen keskittämisellä. Keskittymisen riskit demokratialle tunnistetaan jo laajalti tutkimuskirjallisuudessa. Median keskittymistä ja mediasisältöjen moninaisuutta käsittelevän raportin mukaan suuri osa päätoimittajista ja alan asiantuntijoista arvioi, että keskittyminen vähentää uutismedian moniäänisyyttä ja muodostaa uhan monimuotoisuudelle. Ilmiön arvioitiin johtavan ”mielipiteiden kirjon vähenemiseen, yleisön tiedonsaannin kaventumiseen ja sanavapauden heikentymiseen.”
Resursseja vaativatkin ne journalismin lajit, jotka syväluotaavat ja taustoittavat monimutkaisia globaaleja ilmiöitä, valvovat valtaapitävien toimia ja tuovat julkisuuteen moniäänistä keskustelua tietopohjaisen päätöksenteon tueksi.
Millaisia toiveita journalismille esitetään?
Jalkauduimme Helsingin kirjamessuille messuosastolle ja kysyimme post-it seinän avulla ihmisiltä, mistä mediassa pitäisi puhua enemmän?
Kymmenien eri ikäisten ja erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa käymämme keskustelut nostivat esiin kolme teemaa, joita vastaajat toivovat medialta:
- Laadukkaampaa, syvällisempää ja läpinäkyvämpää journalismia
Moni pisteellämme vieraillut toivoi journalismilta syvällisempää otetta. Uutisia pidettiin usein liian lyhyinä ja kontekstointia puutteellisena. Myös talouden rooli journalismia ohjaavana voimana tunnistettiin ja siihen suhtauduttiin kriittisesti. Lisäksi journalismin pelättiin lähestyvän sisällöntuotantoa sen sijaan, että yleisöä houkuteltaisiin tutkivilla jutuilla ja syvällisillä analyyseilla.
Moni kaipasi laajempaa julkista keskustelua suomalaisen median kehityksestä ja laadusta. Samalla toivottiin, että toimitukset haastaisivat itseään pohtimaan totuttuja ajattelun tapoja sekä toimituskäytäntöjään.
- Journalismia globaaleista kysymyksistä ja vähemmistöistä
Vastauksissa moni toivoi globaalimpaa ja moniäänisempää journalismia. Toiveena oli, että mediassa kuultaisiin laajemmin erilaisia ääniä ja haettaisiin näkökulmia länsimaisten uutisten ja narratiivien ulkopuolelta. Vastaajat tunnistivat esimerkiksi Afrikan uutisoinnin ongelmalähtöisyyden tai Etelä- ja Keski-Amerikan tapahtumien jäävän sivuun suomalaisessa mediassa. Toiveita esitettiin tuoreille lähestymistavoille kansainväliseen journalismiin.
Keskusteluissa korostuivat myös erilaisten vähemmistöjen kuten vammaisten, kuurojen tai maahan muuttaneiden jääminen sivuun uutisoinnissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa. Toiveena oli, että vähemmistöryhmistä ei puhuttaisi vain kuluerinä, vaan osana valtavirran aiheita.
- Tasapuolista uutisointia sodasta, konflikteista ja rauhasta
Lisäksi vastaajat toivat esiin, että uutisoiminen konflikteista nähtiin epätasaisena. Vastauksissa nostettiin esiin sotia, joista ei puhuta lainkaan ja toisaalta sotia ja konflikteja, joiden narratiivit ovat liian kapeita.
Enemmän journalismia toivottiin myös esimerkiksi Valkovenäjän sananvapaustilanteesta tai venäjänkielisten näkökulmasta Ukrainan sotaan. Taustalla tunnistettiin halu ymmärtää paremmin maailman kehitystä konfliktien laajemman taustoituksen kautta. Lisäksi osa vastaajista toi esiin toiveen rauhanprosesseja esiin tuoville uutisille, joiden tunnistettiin jäävän usein sivuun.
Suomalaisten korkea medialukutaito asettaa mediatalojen riman korkealle
Kirjamessujen keskusteluista jäi tunne, että me emme tarvitse ainoastaan lisää uutisia esimerkiksi Brasiliasta tai Sudanista. Sen sijaan kyse on laajemmasta ilmiöstä.
Moni meistä toivoo journalismilta globaalimpaa otetta ja moniäänisyyttä kansallisten ilmiöiden käsittelyyn. Yksinkertaisesti laadukkaampaa journalismia.
Mistä tämä kertoo? Mielestäni suomalaisten korkeasta medialukutaidosta.
Medioiden asiakkaina olemme tunnistaneet journalismin ajankohtaiset haasteet, joiden taustalla myös tutkimuskirjallisuus seisoo. Maamme monikulttuuristuu ja Suomen aseman osana globaalia maailmaa vahvistuu. Samalla lukijoiden vaatimukset myös median moninaisuudelle kasvavat. Muutokset ovat ristiriidassa journalistisessa mediassa tunnistettujen ajankohtaisten kehityskulkujen kanssa.
Tästä näkökulmasta ongelma, joka mediataloilla on ratkaistavanaan, näyttäytyykin positiiviselta; mediakriittiset lukijat toivovat journalistisilta medioilta parempaa journalismia, ja eikö sen tarjoaminen ole paras kilpailuvaltti, jonka alalla voi lunastaa?
Tiina Helin
Kirjoittaja on sosiologi ja Viestintä ja kehitys -säätiön viestinnän asiantuntija.
