was successfully added to your cart.
Journalismi Keski-Amerikassa

Vikes El Salvadorin journalismifoorumi FOROCAPissa

Kirjoittajalta 17.5.2019 Ei kommentteja

Massiivinen siirtolaisuus ja Trump, Keski-Amerikan maiden demokratian alennustila sekä itsenäisen journalismin kriittinen tila ovat nousseet tärkeimmiksi teemoiksi Keski-Amerikan journalismifoorumi FOROCAPissa.

Julia Preston ja Carlos Dada.

El Salvadorin pääkaupungissa San Salvadorissa parhaillaan käynnissä olevan foorumin järjestää Vikesin salvadorilainen mediakumppani El Faro. Viikon kestävä tapahtuma koostuu useista journalisteille, alan opiskelijoille sekä lukijakunnalle suunnatuista keskustelutilaisuuksista ja ammatillisista työpajoista.

Tänä vuonna keskusteluissa ja koulutusten vetäjinä on joukko nimekkäitä ja palkittuja, 1980-luvulla Keski-Amerikassa työskennelleitä alan veteraaneja, muun muassa yhdysvaltalaiset Jon Lee Anderson ja Julia Preston sekä espanjalainen valokuvaaja Gervasio Sánchez. Heidän lisäkseen paikalla on tunnettuja latinalaisamerikkalaisia journalisteja, kuten Jorge Volpi, Carlos Fernando Chamorro, Mónica Gónzalez, Hugo Alconado ja Giannina Segnini.

Vikesin tuella tapahtuman koulutuksiin ja keskusteluihin osallistuu 11 toimittajaa ja mediatyöntekijää Nicaraguasta ja Hondurasista.

”Foorumi on järjestetty tätä ennen kahdeksan kertaa ja siitä on tullut tärkeä tapaamis- ja kouluttautumispaikka koko mantereen toimittajille”, sanoo El Faron perustaja ja myös useasti palkittu toimittaja Carlos Dada.

Dadan mukaan kokemustenvaihto, työpajat ja keskustelut ovat tärkeitä ennen kaikkea nuoremman polven keskiamerikkalaisille journalisteille, joita foorumin osallistujista on suuri enemmistö.

Kriisin vuosista vaaran vuosiin

”Jo viime vuonna tässä foorumissa kuulutimme, että alueen maiden demokratia on syvässä kriisissä. Tilanne on vaan siitä pahentunut ja nyt voidaan sanoa demokratian olevan kriisin sijaan todellisessa vaarassa”, arvioi El Faron päätoimittaja José Luis Sanz.

Se tarkoittaa Sanzin mukaan sitä, että koko alueen itsenäinen ja vapaa journalismi on vaarassa.

Vain Keski-Amerikan Sveitsiksi usein kutsuttu Costa Rica tekee alueen maista poikkeuksen. Muun muassa RSF-järjestön maailmanlaajuisessa lehdistönvapaustilastossa se on kymmenennellä sijalla, Belgian ja Viron välissä.

Murheet kannaksella alkavat pohjoiseen matkatessa.

Nicaraguassa vuosi sitten alkanut protestiliikehdinnän seurauksena on kuollut yli 300 ihmistä, joista yksi on journalisti. Maa on militarisoitu ja on käytännössä poikkeustilassa. Presidenttipari Ortega-Murillo pitkittää valtakauttaan turvautumalla raakaan väkivaltaan ja sortoon, jonka seurauksena kymmeniä tuhansia – heidän joukossaan noin 70 journalistia – on joutunut pakenemaan naapurimaa Costa Ricaan.

Hondurasissa vilpilliset vaalit 2017 vain kärjistivät ja ovat pitkittäneet maan yhteiskunnallista kriisiä, joka alkoi vuoden 2009 vallankaappauksesta. Maa on yksi mantereen turvattomimmista maista journalisteille.

Guatemalassa maan korruptoinut poliittinen ja taloudellinen eliitti on jatkuvasti jarruna poliittisen järjestelmän uudistuksille ja orastavalle demokratiakehitykselle. Väkivalta kukoistaa; maan journalistiliitto APG:n (Asociación de Periodistas de Guatemala) mukaan pelkästään viime vuonna murhattiin 6 toimittajaa.

El Salvadorissa tämän kevään vaalien yllätysvoittaja ja perinteiset puolueet ohittanut Nayib Bukele on jo ennen ensi kuussa tapahtuvaa vallanvaihtoa ottanut yhteen maan median kanssa. Muun muassa digilehti Factumin toimittajia on haastettu oikeuteen paljastettuaan Bukelen jo nimittämän kulttuuriministerin korruptiokytköksiä.

”Tuleva presidentti ei ole antanut meille haastattelua ja eikä juuri muillekaan medioille”, Sanz kertoo. Hänen mukaansa Bukele haluaa salvadorilaisten uskovan, että vain hän voi sanoa mikä on totta ja mikä ei, koska medialla on aina oma salattua agendansa.

”Tällä asenteella hän pääsee Trumpin, Brasilian Bolsonaron ja myös Meksikon López Obradorin seuraksi siihen kerhoon, jossa halutaan päättää siitä mistä puhutaan, milloin puhutaan ja mitkä mielipiteet tuomitaan vääriksi ja mitkä eivät.”

Teksti & kuvat: Kimmo Lehtonen, San Salvador