Skip to main content
Kestävä kehitys ja journalismiUutiset

Venäjällä sananvapaudesta on vain rippeet jäljellä

Kirjoittajalta 21.4.2022Ei kommentteja

Tutkija Katja Lehtisaari muistuttaa, miten Kreml on tukahduttanut sananvapautta askel askeleelta koko 2000-luvun 1990-luvulla koetun suhteellisen liberaalin ajanjakson jälkeen.

Katja Lehtisaari on journalistiikan tutkija Tampereen yliopistossa. Kuva: Sanna Jäppinen

Venäjällä median toimintaa on jo pitkään rajoitettu räikeästi, mutta Ukrainan sodan myötä tilanne on käynyt vielä paljon vaikeammaksi.

”Eräs venäläinen toimittaja kuvaili tilannetta niin, että Venäjällä on vuosien varrella totuttu vähittäisiin median vapauden rajoituksiin, mutta nyt tuli seinä vastaan”, toteaa journalistiikan yliopistonlehtori Katja Lehtisaari Tampereen yliopistosta.

Lehtisaari luennoi Venäjän sananvapaustilanteesta Metropolian ja Haaga-Helian media-alan opiskelijoille osana Vikesin ja Maailma.netin toteuttamaa Media kestävän kehityksen, sananvapauden ja demokratian edistäjänä -kurssia.

Ukrainan sota hiljensi viimeisetkin itsenäiset mediat

Viime vuonna Venäjä sijoittui Toimittajat ilman rajoja -järjestön lehdistönvapausindeksissä sijalle 150. Tämä sijoitus on siis ”ansaittu” ennen Ukrainan sodan aikana säädettyjä uusia lakeja, jotka muun muassa kieltävät levittämästä Venäjän armeijasta valheellista tietoa jopa 15 vuoden vankeustuomion uhalla. Käytännössä ”valheellinen tieto” voi tarkoittaa mitä tahansa muuta kuin Venäjän johdon tarjoilemaa virallista totuutta.

Viimeisetkin riippumattomat mediat ovat uusien lakien myötä joutuneet lopettamaan toimintansa. Maaliskuun alussa sekä tv-kanava Dožd (Sade) että radiokanava Eho Moskvy (Moskovan kaiku) lopettivat lähetyksensä.

Maineikas Novaja Gazeta -lehti sinnitteli hieman pidempään. Lehti yritti tasapainoilla uusien lakien kanssa, mutta sai siitä huolimatta viranomaisilta varoituksia ja ilmoitti maaliskuun lopussa lopettavansa toimintansa, kunnes Venäjän ”erikoisoperaatio” olisi saatu päätökseen.

Useat toimittajat ovat paenneet Venäjältä, ja maan rajojen ulkopuolella toimitetaan joitakin kriittisiä venäjänkielisiä verkkojulkaisuja, kuten Latviassa toimivat Meduza ja The Insider. Niiden sivuille pääsy Venäjältä käsin on estetty, tosin VPN-yhteydellä lukeminen on mahdollista.

1990-luvun medialaki oli liberaali

Lehtisaari muistuttaa, että Venäjällä ei ole kummoisia sananvapauden perinteitä. Neuvostoliiton aikana tiedotusvälineiden tehtävänä oli tuottaa agitaatiota ja propagandaa valtion ohjauksessa. Mihail Gorbatšovin johdolla 1980-luvun jälkipuoliskolla yhteiskunta alkoi vähitellen vapautua.

Neuvostoliiton hajoamista seurasi suhteellisen avoin jakso 1990-luvulla. Tuolloin säädetty uusi medialaki oli Lehtisaaren mukaan alkujaan hyvin liberaali.

Vladimir Putinin valtakaudella 2000-luvulla valtio kuitenkin on kiristänyt otettaan mediasta askel askeleelta. Kriittiset äänet ovat joutuneet yhä ahtaammalle. Medialain suomia vapauksia on nakerrettu uudella lainsäädännöllä, Lehtisaari kertoo.

Myös mediaomistus on vähitellen keskittynyt Kremlin valtapiiriin. Valtionyhtiöt, kuten kaasujätti Gazprom, sekä Putinille uskolliset oligarkit käyttävät omistajan ääntä monissa mediataloissa.

Harvoja riippumattomia tiedotusvälineitä viranomaiset ovat painostaneet ja häirinneet monin keinoin. Useita toimittajia on vuosien varrella myös uhkailtu, pahoinpidelty ja murhattu.

Valtaosalle tärkein uutislähde ovat suuret tv-kanavat

”Kaikesta huolimatta Venäjällä ei tähän asti ole ollut niin tiukka kontrolli kuin esimerkiksi Kiinassa. Vielä viime aikoihin asti esimerkiksi netissä on voinut toimia suhteellisen vapaasti. Suurimmalle osalle ihmisiä keskeisin uutislähde ovat kuitenkin suuret tv-kanavat, jotka ovat Kremlin ohjauksessa”, Lehtisaari toteaa.

Näillä tv-kanavilla katsojille tarjoillaan hyvinkin räikeää ja aggressiivista propagandaa. Esimerkiksi Ukrainaa ja ukrainalaisia on mustamaalattu jo useiden vuosien ajan.

Etenkin vanhempi väestö saa tietonsa televisiosta. Nuoremmilla venäläisillä internet ja sosiaalinen media ovat merkittävämmässä roolissa. Niitä Kreml ei pysty kontrolloimaan yhtä totaalisesti, vaikka osaan some-palveluista pääsy onkin nyt estetty.

Lehtisaari sanoo, että tällä hetkellä on hyvin vaikea arvioida sitä, miten suuri osa venäläisistä on niellyt Kremlin propagandan sellaisenaan.

Teksti: Juha Mäkinen