Vaalijuttuja nepalilaisittain: Uupuvia vaaliuurnia, dalitien oikeuksia ja toiveita infrasta

29.11.2017
Vaalijulisteita syrjäisessä Thehen kylässä Humlassa. Äänestäjä leimaa hakaristin kannattamansa puolueen vaalisymbolin (esim. soihtu, aurinko, sirppi jne.) kohdalle. Hakaristi on Nepalissa myös hyvän onnen symboli. Kuva: Nuvaraj Mahatara / CIJ-N

Vaalijulisteita syrjäisessä Thehen kylässä Humlassa. Äänestäjä leimaa hakaristin kannattamansa puolueen vaalisymbolin (esim. soihtu, aurinko, sirppi jne.) kohdalle. Hakaristi on Nepalissa myös hyvän onnen symboli. Kuva: Nuvaraj Mahatara / CIJ-N

Marras-joulukuussa Nepalissa järjestetään alue- ja parlamenttivaalit. Vikesin tukema Tutkivan journalismin keskus teki aiemmin tänä vuonna pitkiä taustajuttuja paikallisvaalien alla aiheista, joista muut eivät juuri kirjoittaneet. Moni aihe nousi esiin myös loppuvuodesta.

Nepalissa pidettiin touko-syyskuussa 2017 ensimmäiset paikallisvaalit 20 vuoteen. Mediassa ja maksetuissa mainoksissa tunnetut poliitikot hymyilivät mahtipontisina lupauksiaan.

Vaaleilla oli myös paikallisemmat kasvot. Äänestäjien tarpeita toi esiin Vikesin yhteistyökumppani Centre for Investigative Journalism (CIJ-N).

Esimerkiksi toimittaja Prakash Singh kiersi jalkapatikassa kaukolännessä. Kolmessa Bajuran piirikuntaan kuuluvassa kylässä asuu 25 perhettä, noin 200 asukasta. He ovat lähinnä lampaankasvattajia. Vain kourallinen heistä on merkitty äänestäjäluetteloon. Äänioikeus edellyttää kuulumista väestökirjanpitoon alueen pääkaupungissa Martadissa. Lukutaidottomuus lisää tietämättömyyttä oikeuksista ja mahdollisuuksista.

Syrjäisen Gumban kylän asukkailta vaalipaikkaan olisi ollut päivän patikkamatka, takaisin toisen. Määräysten mukaan äänestyspaikan tulee sijaita viiden kilometrin säteellä äänestäjistä. Tieto gumbalaisten äänestysongelmasta oli uutta vaalitoimikunnan puheenjohtajalle. Jo perustuslakiäänestykseen heille oli luvattu vaalipiste.

CIJ:n jutun ilmestyttyä äänestyspiste tuotiin alueelle. Vaaleissa äänesti 28 kylän 30:stä äänioikeutetusta.

CIJ:n verkkojulkaisema juttu sai runsaasti huomiota. Suuri nepalinkielinen lehti teki siitä kansijutun. Muutkin mediat nostivat ilmiötä esiin. CIJ:n mukaan juttu innosti eri medioiden toimittajia tekemään reportaaseja alueelta myös lasten terveydestä, ravitsemustilasta ja koulunkäynnistä.

Dalitien vaaliteemat kuuluviin

Pääkaupungin poliitikkojen iskulauseet ovat valovuosien päässä Saptarin alueen köyhimpien asukkaiden, dalitien (kastittomien) arjesta, toimittaja Mina Sharma raportoi. Noin puolet daliteista on lukutaidottomia eivätkä he osaa nepalia. Asiointi on siksi vaikeaa. Sharma valotti jutussaan muulle maalle sitä, millaisia teemoja dalitien naisehdokkaat ajoivat.

Kastisyrjintä on ollut kiellettyä 55 vuotta. Dalitit elävät maattomina, kansallisuudetta ja useat vailla tietoa siitä, miten syntymä-, vihki- tai kuolintodistus hankitaan.

Poliittisista tavoitteista dalit-ehdokkaille tärkeimpiä ovatkin syrjintälain voimaan saattaminen, jotta dalitit saisivat lisää oikeuksia. He haluavat lapsille syntymätodistukset ja pääsyn kouluun, ja lisää lukutaitoa. He haluavat myös päästä samoihin temppeleihin kuin muut saman uskonnon harjoittajat ja mahdollisuuden jakaa aterioita ylemmän kastin jäsenten kanssa.

Päätöksentekoa ovat kauan dominoineet etuoikeutettujen kastien miehet. Nyt vaalilain mukaan joko paikallisneuvoston puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan tulee olla nainen, samoin kahden neuvoston neljästä jäsenestä. Toisen naisjäsenistä tulee olla myös dalit. Dalit-naisia pitäisi löytyä politiikan tekoon ja päättäjiksi paikallishallintoon 6 680.

Naiset saivat ensiksi äänioikeuden paikallisvaaleissa Kathmandussa vuonna 1953.

Dalitien asema ja vaalikampanjointi nousivat esille myös alue- ja parlamenttivaalien alla marraskuussa.

Ääniä rahalla ja kasteilla

CIJ:n toimittajat kuvasivat myös äänten kalastelua ja ostoa. Raha, yhteiskunnallinen asema ja kasti painoivat poliittista sanomaa enemmän. Nepalin luoteisimmassa kulmassa Humlassa ehdokkaat hankkivat ja uhrasivat kilipukkeja.

Lihaa tarjottiin kansalle vaalitilaisuuksissa: perinteen mukaan palankin syöminen tarkoitti ääntä hälle, jonka vuohta söi.

Himalajan perusleirin lähistöllä taas kiipeilysesonki työllisti sherpayhteisöä äänestysinnon kustannuksella. Jos sherpat olisivat saaneet päättää, tärkein asia Tiibetin rajalla olisi se, että saataisiin lisää sähköä sekä teiden ja talojen korjauksia maanjäristysten jälkeen.

Teksti: Eeva Simola

Nepalin tutkivan journalismin keskus CIJ-Nepal teki paikallisvaalijutut Vikesin koordinoimalla ulkoministeriön hankeavustuksella. Sitä maksetaan kehitysyhteistyön määrärahoista.