was successfully added to your cart.
Uutiset

Ukrainassa saa hakata toimittajia halvalla, journalistiliiton johtaja sanoo

Kirjoittajalta 20.11.2019 Ei kommentteja

Ukrainan journalistiliiton puheenjohtaja Sergiy Tomilenko iloitsee, että maan parlamentti on puuttunut toimittajien kohtaamaan väkivaltaan. Uusi presidentti Zelenskyi on edeltäjiään avoimempi, mutta myös populistisempi – hän antaa mieluummin haastatteluja Teslalleen kuin toimittajille.

Sregiy Tomilenko. Kuva: Esa Salminen

Suurin ongelma lehdistönvapaudelle Ukrainassa on fyysinen väkivalta toimittajia kohtaan ja se, ettei teoista rankaista.

Näin sanoo Suomessa Vikesin juhlaseminaarissa vieraillut Ukrainan journalistiliiton puheenjohtaja Sergiy Tomilenko.

Ukrainassa pahoinpidellään noin 80 toimittajaa joka vuosi, ja luku on ollut nousussa. Tänä vuonna maassa murhattiin paikallistoimittaja Vadym Komarov. Vuonna 2016 Kiovassa murhattiin journalisti Pavel Sheremet.

Tekojen takana ovat Tomilenkon mukaan tapauksesta riippuen poliitikot, bisnesjohtajat, oligarkit, poliisit – tai tavalliset tallaajat.

“Jos joku ei pidä toimittajan tekemistä jutuista, hän saattaa mennä hakkaamaan toimittajan, koska kaikki tietävät, ettei siitä saa rangaistusta”, Tomilenko sanoo.

Kunnon rangaistuksia ei ole toimittajien pahoipitelyistä tullut. Tomilenkon mukaan väkivallanteon seurauksena saattaa olla pari vuotta kestävä surkea tutkinta, jonka päätteeksi tekijä saa 20–50 euron sakot.

”Toimittajan hakkaaminen on halvempaa kuin hänen haastamisensa oikeuteen.”

Tekijät ovat usein poliittisia radikaaleja, jotka vielä alkuvuonna hyökkäsivät lähinnä venäjämielisten toimittajien kimppuun. Viime aikoina kohteeksi on käynyt kuka vain ukrainalaistoimittaja, Tomilenko sanoo.

Parlamentti ja ministeri asialle

Ukrainan journalistiliitto saavutti kuitenkin äskettäin suuren lobbausvoiton. Maan parlamentissa järjestettiin marraskuun alussa suuri keskustelutilaisuus toimittajien kohtaamasta väkivallasta

”Eikä missään komiteassa, vaan suuressa salissa”, Tomilenko sanoo.

Liitto oli vaatinut keskustelua jo kahden vuoden ajan, mutta edellinen presidentti Petro Porošenko ei halunnut sellaista järjestää, koska koki sen kritiikiksi hallitustaan kohtaan.

”Nyt vaalien jälkeen parlamentti tuki ajatusta, koska siellä on paljon uusia poliitikkoja.”

Kuulemisten tähden Tomilenko tapasi Ukrainan sisäministerin, joka määräsi varaministerinsä sekä poliisiylijohtajan vastaamaan toimittajien kohtaaman väkivallan tutkimisesta. Juuri ennen kuin Tomilenko saapui Vikesin toimistolle, varaministeri lähetti hänelle sähköpostiin väliaikatietoja tusinasta rikostutkinnasta.

Asiat tuntuvat Tomilenkosta vihdoin etenevän.

”Haluaisimme saada viidestä kymmeneen ennakkotapausta, joissa tulisi kunnolliset tuomiot. Niiden avulla voisimme tehdä viestintää jatkossa muustakin kuin rankaisemattomuuden kulttuurista.”

Patrioottisuudesta populismiin

Petro Porošenkon aikaan Ukrainassa jaettiin toimittajat kahteen leiriin: isänmaallisiin ja epäisänmaallisiin.

”Porošenko halusi itse olla suurin patriootti, ja hän tappeli sellaisten toimittajien kanssa, jotka kritisoivat hänen hallitustaan”, Tomilenko sanoo.

Hän joutui itsekin maalitauluksi pariin kertaan, kun Ukrainan journalistiliitto ei niellyt pureksimatta kaikkia hallituksen väitteitä ja teki välillä yhteistyötä myös Venäjän journalistiliiton kanssa ukrainalaistoimittajien vapauttamiseksi Venäjän vankiloista.

Vaalien jälkeen valtaan nousi tv-koomikko Volodymyr Zelenskyi, joka ei ole niin aggressiivinen kriitikkoja kohtaan. Zelenskyi on Tomilenkon mukaan muilla tavoin ongelmallinen lehdistönvapauden ja demokratian kannalta. Hänellä on hyvin paljon valtaa, ja hän on monien populistien tapaan kitsas antamaan haastatteluja, vaan puhuu mieluummin suoraan kansalle.

Hän on esimerkiksi antanut kahdesti ”tv-haastettelun” Tesla-henkilöautolleen – siis yksinpuhelun autossa, mutta kutsuen sitä haastatteluksi.

Kun hän oli ollut 100 päivää presidenttinä, hän palkkasi entisen näyttelijäkollegansa tekemään ”haastattelua” itsestään televisiossa käsikirjoituksen mukaan. Näyttääkseen avoimelta Zelenskyi järjesti tämän vuoden lokakuussa 14-tuntisen pressimaratonin, jossa 300 toimittajaa haastatteli häntä vuoron perään.

”Mutta hän antoi vain muodollisia vastauksia.”

Avoimempaa tietoa, yksityisempää mediaa

Ukrainan vuoden 2014 vallankumouksen jälkeen maassa on säädetty muutamia mediaa helpottavia lakeja. Valtion hallussa olevan tiedon avoimuus on lisääntynyt, mikä on Tomilenkon mielestä tärkeä uudistus.

Toimittajat ilman rajoja on kiittellyt myös sitä, että mediatalojen omistus on läpinäkyvämpää. Tämä on Tomilenkon mukaan ihan kiinnostavaa, mutta käytännössä turhaa.

”Nyt me tiedämme, kuka oligarkki kontrolloi mitäkin mediaa, mutta ei siihen silti voi vaikuttaa.”

Vallankumouksen jälkeen on myös perustettu uusi julkisen palvelun media, paikallinen yleisradio. Sillä tosin ei vielä ainakaan ole kovin merkittävää yleisöä, Tomilenko toteaa.

”Ehkä suurin uudistus on ollut kuntatason ja paikallisen median yksityistäminen, jota olemme liittona tukeneet”, Tomilenko sanoo. ”Nyt meillä ei enää juurikaan ole valtion sanelemaa mediaa.”

Valeuutislaki valmisteilla

Seuraava ponnistus on valeuutislainsäädäntö, josta presidentti Zelenskyi on vaatinut esityksiä vielä tämän vuoden puolella.

”Yritämme nyt saada aikaa avoimia kuulemisia, koska emme usko, että kuukaudessa saadaan aikaan hyvää lainsäädäntöä”, Tomilenko sanoo.

Uhkana on, että uutta lainsäädäntöä käytetään sensuuriin ja median suitsimiseen.

Toinen suuri keskustelu on median toimeentulo ja kannattavuus.

”Meillä on vain muutamia mediataloja, jotka ovat kannattavia”, Tomilenko sanoo.

Ukrainan journalistiliitto on vaatinut, että hallitus tukisi printtimediaa.

”Meillä on paljon alueita, joissa ihmisillä ei ole hyviä kännykkäyhteyksiä ja internettiä. Paikallislehdet ovat tärkeitä tiedonlähteitä, ja monet ihmiset saattavat jäädä Venäjän propagandan armoille, jos lehtiä ei ole.”

Toinen vaatimus Ukrainan journalistiliitolla on ollut, että hallitus vaikuttaisi maan postilaitokseen.

”Postin mielestä sanomalehdet ovat huonoja asiakkaita, ja posti keskittyy esimerkiksi finanssipalveluihin mieluummin kuin lehtien jakamiseen.”