was successfully added to your cart.
Journalismi Keski-AmerikassaUutiset

Tutkivaa journalismia negatiivisen leiman saaneesta öljypalmutuontannosta

Kirjoittajalta 24.3.2014 Ei kommentteja

Vikes Nicaraguan vuoden ensimmäinen tutkivan journalismin kurssin teemana oli monokulttuurinen viljelykasvituotanto ja tutkimuskohteena öljypalmutuotanto maan autonomisilla alueilla. Osallistujia oli eri puolilta Nicaraguaa yhteensä 18, valtaosa heistä palmun tuotantoalueilta.

Viisi vuorokautta kestänyt tehokurssi alkoi Eteläisen autonomisen alueen (RAAS) pääkaupungissa Bluefieldissä, jossa aluksi Vikesin partnerijärjestö Cebtro Humboldtin asiantuntija Maura Madriz jakoi tietämyksensä monokulttuurista ja öljypalmutuotannosta alueella.

Madrizin mukaan afrikkalaisen öljypalmun viljely on viimeisen 15 vuoden aikana lisääntynyt nopeasti – ja kontrolloimattomasti – Nicaraguan eteläisellä autonomisella alueella. Tällä hetkellä viljelyala on jo noin 30 000 hehtaaria kun se kymmenen vuotta sitten oli noin kuudesosa siitä.

– Laajenemista suosii Nicaraguan kansallinen kehitysstrategia, jossa palmuöljytuotantoa pidetään tärkeänä biopolttoaineen tuotantomuotona ja jonka toivotaan vähentävän maan riippuvuutta öljystä tulevaisuudessa, Madriz kertoo.

Jo edellisen liberaalihallituksen aikana vuonna 2006 palmuöljytuotannon laajentaminen julistettiin kansalliseksi strategiseksi intressiksi. Laskelmien mukaan Nicaraguan autonomisilla alueilla olisi tilaa jopa 200 000 hehtaarin viljelmille nopeassakin aikataulussa.

Tuotannon ekologisuudesta kiistellään

Kansainvälisessä muistissa on vielä Sumatran massiiviset sademetsähakkuut palmuviljelmien tieltä joitakin vuosia sitten. Palmubisneksen edustajien mukaan nuo Indonesian tapahtumat lyövät negatiivisen leiman tuotantoon maailmanlaajuisesti ja löivät leiman myös muualla tapahtuvaan, ekologisempaan tuotantoon.

Toiminnan ekologisesta kädenjäljestä Nicaraguassakin ollaan kuitenkin montaa mieltä. Yhtiöt sanovat sen olevan huomattavasti luontoystävällisempää kuin esimerkiksi Nicaragualle tärkeä karjatalous ja vähemmän kasvimyrkkyjä käyttävää kuin banaani- tai ananastuotanto.

Vikesin partnerijärjestö on seurannut tuotantoa tiiviisti viimeiset neljä vuotta ja tuonut julkisuuteen metsätuhojen lisäksi monia muita kielteisiä puolia, joita palmuöljytuotanto on Nicaraguan Karibialla aiheuttanut.

– Ongelma ei kuitenkaan välttämättä ole itse palmunviljely, vaan ensisijaisesti se miten sitä tehdään, tiivistää Maura Madriz.

Aiemmin reportaaseja palmutuotannosta tehnyt La Prensa -päivälehden kirjeenvaihtaja Sergio León kertoi nähneensä miten vaarallisia myrkkyjä levitetään plantaaseilla.

– Tuotanto toi köyhälle alueelle kyllä jonkinlaista kehitystä ja elämää, mutta samalla se tuomitsi sen asukkaat hitaaseen mutta varmaan kuolemaan, hän ennustaa synkästi.

Työntekijät riiston kohteena

Madrizin musta lista on pitkä; alueen jokien ja pohjavesien saastuminen tuholaismyrkkyjen valuessa maaperään, työntekijöiden sairastuminen, yhtiöiden laiton laajentuminen yhteisöomistuksessa oleville maille, alue- ja keskushallinnon virkamiesten lahjonta ja työntekijöiden lainmukaisten työ- ja ihmisoikeuksien rikkominen, paikallisen ruokatuotannon ehtyminen, kaiken muun floran ja faunan katoaminen..

– Valtiolle tai kunnanhallinnolle ei ulkomaisilta palmuyhtiöiltä myöskään verorahoja heru, sillä ne ovat neuvotelleet itsensä osaksi vapaatuotantovyöhykejärjestelmää, joka vapauttaa heidät veroista.

– Ainoa mitä he alueelle tarjoavat, ovat huonosti palkatut työpaikat. Viljelmillä työskentelevät ansaitsevat 4-5 dollaria päivässä. Tammikuussa Raman kaupungissa 200 työntekijää marssi ulos guatemalalaisomistuksessa olevilta palmuviljelmiltä protestoidakseen yhtiön henkilöstö- ja palkkapolitiikkaa vastaan.

Työläisten mukaan yhtiö loukkaa Nicaraguan työ- ja ihmisoikeuksia koskevia lakeja; kohtelu on ala-arvoista, palkkoja ei makseta ajoissa ja niistä tehdään mielivaltaisia vähennyksiä.

Madriz valittaakin sitä, että viranomaiset eivät ole halukkaita yhteistyöhön Centron kanssa vaan veljeilevät ja sopivat asioista suoraan yhtiöiden kanssa.

Centron viimeiset tutkimukset paljastavat kuitenkin sen tosiasian, että ainakin alueen merkittävimmän yhtiön, costaricalaisen Cukra Development Corporationin saastepäästöt ovat pienentyneet merkittävästi neljän vuoden takaisesta tasosta ja ovat nyt hyväksyttävien päästöarvojen rajoissa.

– Lipsumista kuitenkin tapahtuu koko ajan, Madriz sanoo. Tilanteen parantumisesta on kuitenkin kiittäminen Centro Humboldtia, joka on tuonut asian kansalliseen ja kansainväliseen tietoisuuteen ja pakottanut yhtiön investoimaan ympäristöystävällisempään tuotantoon.

Kenttätyö menossa

Työpajan toisessa vaiheessa, Nicaraguan Karibian tuntija ja tutkiva journalisti Roberto Orozco johdatteli osallistujat tutkivan journalismin metodeihin ja periaatteisiin.

Orozcon aluksi luettelemat 12 askelta tutkivan journalistisen tuotteen valmistumisen tiellä saivat useimmat hektiseen uutistyöhön tottuneet kollegat kuitenkin huokailemaan äänekkäästi.

– Niinpä..Toimittajien tuntemus asioista on kuin valtameri, mutta vain senttimetrin syvyinen sellainen, Orozco heitti saadakseen aikaan vielä raskaampia huokauksia.

– Muistakaa että pahin synti on väittää, että minä tiedän kaiken.

Orozcon johdolla muodostettiin neljä ryhmää, jotka valitsivat itselleen yhden tutkittavan näkökulman palmutuotantoon liittyen ja muotoilivat seuraavaksi päiväksi tutkimustyölle hypoteesit saadun aineiston ja hankitun tiedon pohjalta.

Aiheiksi valikoituivat kreoliyhteisöjen maat ja palmutuotanto, yhtiöiden käyttämät metodit lisämaiden hankinnassa, työntekijöiden ja erityisesti naisten työoikeudet sekä kasvimyrkkyjen vaikutus alueen luontoon ja työntekijöiden terveyteen.

Orozcon antamilla ohjeilla tehtiin kaksipäiväinen tiedonhankintamatka kahdella viljelyalueella, Kukra Hillissä ja Ramassa. Aineistoa kertyi jokaiselle ryhmälle runsaasti, mutta työ jatkuu nyt lisäaineiston hankinnalla, haastatteluilla ja uusilla kenttämatkoilla.

Tavoitteeksi asetettiin , että toukoon puoliväliin mennessä jokaisesta neljästä aiheesta tuotetaan radio-, tv ja lehtireportaasi. Vikesin toimittajaverkoston avulla ne levitetään maanlaajuisesti paikallisilla ja kansallisilla radio- ja tv-kanavilla.

– Jos ja kun tutkivan journalismin kriteerit täyttyvät, Orozco muistutti.

Teksti ja kuvat: Vikesin hankekoordinaatori, toimittaja Kimmo Lehtonen, Nicaragua