Skip to main content
Olen eurooppalainenUutiset

Suojaudu vihapuheelta ja tue sen kohteeksi joutuneita

Kirjoittajalta 10.11.2022Ei kommentteja

Häirintä uhkaa sananvapautta, jos se saa toimittajat välttelemään tiettyjä aiheita. Journalisteja tarvitaan torjumaan harhaanjohtavaa tietoa ja vihanlietsontaa. Juttusarjassa esitellään Olen eurooppalainen -hankkeen aikana kertyneitä oppeja.

Koostevideossa Susani Mahadura, Johanna Vehkoo ja Matti Posio käsittelevät vihapuhetta.

Mustamaalaamista ja valheellisia vihjauksia, masinoituja vihapostikampanjoita ja maalitusta, uhkailua ja suoranaista vainoa. Vihapuheella ja verkkovihalla on monta muotoa.

Toimittaja voi joutua vihapuheen kohteeksi etenkin, jos käsittelee työssään esimerkiksi rasismia, naisten oikeuksia, feminismiä tai sukupuolen moninaisuutta. Vihavyöry voi toisaalta joskus alkaa sattumanvaraiseltakin tuntuvasta aiheesta, ja sen voimakkuus voi tulla yllätyksenä.

Periaatteessa kuka tahansa voi joutua vihapuheen kohteeksi. Verkkovihaa kohdistuu kuitenkin eniten naisiin, naisoletettuihin ja vähemmistöjen edustajiin. Valtaosa tiedotusvälineissä työskentelevistä naisista on kokenut häirintää, uhkailua tai hyökkäyksiä verkossa.

Naisiin kohdistuva vihapuhe on myös luonteeltaan erilaista. Se on usein seksualisoitunutta eikä perustu niinkään työn sisältöön vaan uhrin ominaisuuksiin, kulttuuritaustaan tai yksityiselämään.

Monenlaista vihaa

Syyt vihapuheen taustalla ovat moninaisia. On spontaaneja purkauksia ja tietoista vihanlietsontaa ja uhkailua, joka voi täyttää rikoksen tunnusmerkit.

Kaikki kriittinen tai vihainenkaan palaute ei ole vihapuhetta. Joskus aggressiivisen palautteen takana voi olla pelkoja ja huolia, joita on hyväkin kuulla. Se voi lisätä yleisön luottamusta journalismiin.

Pyrkimys sovittelevaan ja rakentavaan otteeseen ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi vältellä käsittelemästä epämukavia aiheita tai rakenteellisia ongelmia.

Osa vihapuheesta voi siis kummuta huolesta tai huono-osaisuuden tuottamasta turhautumisesta, mutta usein taustalla on rasismia ja naisvihaa.

Vihapuheeseen kytkeytyy usein väärän tai harhaanjohtavan tiedon eli disinformaation levittämistä. Jotkut tahot käyttävät sekä vihapuhetta että valheiden viljelyä järjestelmällisesti omiin poliittisiin tarkoitusperiinsä, ylläpitääkseen viholliskuvia ja kahtiajakoa.

Vihapuhe voi vaientaa

Tutkija Ilmari Hiltunen Tampereen yliopistosta on tutkinut journalistien kohtaamia painostuksen, häirinnän ja uhkailun muotoja. Osa toimittajista on kertonut hänelle aktiivisesti sensuroineensa omaa työtään vihapuheen pelossa.

Häirintä onkin tapa pelotella ja hiljentää. Jos pelko alkaa rajata esimerkiksi aiheiden valintaa, se on konkreettinen uhka lehdistön- ja sananvapaudelle. Silloinkin kun painostus ja häirintä ei vaikuta suoraan työn sisältöön, se on henkisesti kuormittavaa.

Vikes järjesti kesäkuussa 2020 yhdessä Journalistiliiton kanssa aloitteleville toimittajille verkkokoulutuksen vihapuheen torjumisesta. Hiltunen muistutti koulutuksessa ammatti- ja yksityisminän pitämisestä erillään. Suuri osa häirinnästä nimenomaan pyrkii menemään henkilökohtaiselle tasolle, mutta on hyvä muistaa, etteivät kiusaajat oikeasti tunne sinua.

Miten suojautua vihapuheelta?

Jos kirjoittaa tunteita herättävistä aiheista, vihapuheeseen on hyvä varautua. Omat yhteystiedot voi muuttaa salaisiksi ja käyttää työasioissa työpuhelinta ja -sähköpostia. Myös sosiaalisen median tilit kannattaa suojata sekä vetää rajat siihen, mitä kanavia seuraa ja kuinka paljon.

Koulutuksessa puhui myös toimittaja Susani Mahadura, valtarakenteita ja normeja kyseenalaistaneen Mahadura & Özberkan -radio-ohjelman toinen tekijä. Hän sai varsinkin ohjelman alkutaipaleella vihaista ja pelottavaakin palautetta.

Mahadura alkoi tietoisesti vetää rajoja: kaikkea ei tarvitse koko ajan lukea, vaan välillä voi joksikin aikaa sulkea tietyt välineet ja somekanavat ja keskittyä työn sisältöön.

”En voi vaieta tai olla hiljaa siksi, että pelkään, mikä se reaktio on”, hän sanoi.

Entä mitä kaikki voivat tehdä? Ainakin osoittaa tukea verkkovihan kohteelle, joko yksityisesti tai julkisesti. Mitä enemmän ihmiset osoittavat julkista tukea, sitä parempi, toimittaja-tietokirjailija Johanna Vehkoo muistutti. ”Silloin kiusanhenget joutuvat huomaamaan, että kohde ei ole yksin, ja jo se voi ajaa heidät toisaalle.”

Älä jää yksin – kolme vinkkiä vihapuheen kohtaamiseen

  1. Kerro esihenkilölle, työnantajalle tai toimeksiantajalle. Miettikää yhdessä tarvittavia toimia: tehdäänkö tutkintapyyntö tai rikosilmoitus. Talleta todisteet, kuten sähköpostit tai kuvakaappaukset somekommenteista.
  2. Hae muilta tukea. Vastaavaa kokeneiden kollegojen vertaistuki on arvokas apu. Journalistien tukirahastosta voi saada tukea esimerkiksi oikeusprosessiin, terapiakuluihin tai todistusaineiston käsittelyyn. Rahasto on olemassa erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevia freelancereitä varten.
  3. Huolehdi hyvinvoinnistasi, jotta voit jatkaa tärkeää työtäsi. Vihapuheeseen on hyvä varautua, mutta sen edessä ei pidä taipua. Toimittajia tarvitaan käsittelemään myös kiistanalaisia aiheita ja samalla torjumaan vihapuhetta ja disinformaatiota.

Katso haastatteluja Vikesin ja Journalistiliiton koulutuksesta

Susani Mahadura: Epämukavistakin aiheista pitää voida puhua

Johanna Vehkoo: Vertaistuki on usein paras apu

Matti Posio: Journalistien tukirahasto tukee freelancereita pahoissa paikoissa