Skip to main content
Olen eurooppalainenUutiset

Miten pomot saadaan sitoutumaan moninaisuuteen, pohditaan Moninaisempi media -podcast-sarjan päätösjaksossa

Kirjoittajalta 1.8.2022Ei kommentteja

Strategiatyöstä ei ole hyötyä, jos moniäänisyyttä ei ole sisäänrakennettu toimituksen arkeen, pohtii Ylen ajankohtais– ja uutistoimituksen projektipäällikkö Kati Puustinen. Päävastuu median moninaisuuden edistämisessä on pomoilla.  

Wali Hashi ja Kati Puustinen seisovat vierekkäin ja katsovat kameraan

Kati Puustinen kertoo podcast-jaksossa, mitä Ylellä on tehty moninaisuuden edistämiseksi ja mitä on luvassa. Wali Hashi haastattelee. Kuva: Esa Salminen. 

Vikesin Moninaisempi media – ratkaisuja vaikeisiin haasteisiin -podcast-sarjassa on puhuttu siitä, millaisia haasteita median moninaisuuteen liittyy ja miten ne selätetään. Kun yksittäinen toimittaja haluaa tehdä omista jutuistaan moniäänisempiä, voi hän tarkastella kriittisesti omia lähtökohtiaan ja niiden vaikutusta työhönsä. Kiistanalaisista aiheista raportoitaessa yksipuolisen kuvan välittämiseltä vältytään, kun otetaan mukaan näkökulmia myös konfliktin ulkopuolelta. 

Sarjan viimeisessä jaksossa kysytään, mikä on esihenkilöiden rooli moninaisuuden lisäämisessä. Keskustelua luotsaava Wali Hashi on pitkän linjan toimittaja ja Ylen moninaisuuden asiantuntija. Hashin erikoisosaamista ovat esimerkiksi kulttuurienvälinen viestintä ja politiikka, ja hän tekee sekä tutkivaa journalismia että uutisjuttuja. 

Hashin haastateltavana on Kati Puustinen, joka työskentelee Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen journalistisena projektipäällikkönä. Edellä mainitut toimitukset muodostavat työntekijämäärältään noin kolmanneksen Ylestä. Puustisen työhön kuuluvat erilaiset journalismin kehittämiseen liittyvät tehtävät ja erityisesti journalismin moniäänisyys. Hän on ollut perustamassa Ylen monimuotoisuusverkostoa. 

Puustisen mukaan toimituksissa ja mediayhtiön johdossa ollaan varsin yksimielisiä siitä, että median tulisi olla moninaisempi sekä sisällöiltään että tekijöiltään. On tärkeää, että erilaiset ihmiset tunnistavat mediasta oman arkensa ja kokemuksensa. 

”Moninaisuutta tarvitaan, koska samastumispinnan lisäksi tarvitaan ikkunoita maailmaan.” 

Moninaisuuden edistäminen ei ole Ylelle puhtaasti arvovalinta, vaan se on kirjattu myös julkisen palvelun mediayhtiön tehtävän määrittelevään Yle-lakiin. Puustinen kertoo, että moniäänisyys on ollut talossa esillä eri tavoin pitkin matkaa. Osaksi strategiatyötä se on kuitenkin otettu mukaan vasta muutama vuosi sitten. Puustisen mukaan se oli välttämätöntä, jotta Yle olisi jatkossakin eri tavoin ajattelevien ja elävien suomalaisten luottamuksen arvoinen mediayhtiö. 

Toimitusten kouluttaminen ei yksin riitä 

Vaikka tarve moninaisuudelle tunnistetaan, Puustisen mukaan vähemmän yksimielisiä toimituksissa ollaan siitä, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Tämä kävi ilmi, kun uutistoimituksen työkulttuurin uudistaminen aloitettiin haastattelemalla työntekijöitä siitä, miten he ymmärtävät moninaisuuden. 

”Tulos oli se, että hirvittävän eri tavoin, jopa vastakkaisilla tavoilla.” 

Haastattelua seurasi koulutusten sarja ja sen jälkeen tiimit kävivät vielä kaksi keskustelukierrosta, joissa puhuttiin siitä, keitä Yle ei tavoita ja miten toimintaa voitaisiin kehittää. 

Puustinen myöntää, että vaikka toimittajien kouluttamisesta on hyötyä, se ei yksinään riitä. Uutistoimitusten arki on kiireistä ja nojaa työtä helpottaviin rutiineihin. Siksi Puustinen pitääkin ratkaisuna moniäänisyyden lisäämiseen sitä, että siitä tehdään erottamaton osa työn arkea. Selkeiden päämäärien asettaminen ja saavuttaminen on esihenkilön vastuulla.  

”Jotta asioita tapahtuu, meillä pitää olla tavoitteita. Tavoitteiden esillä pitämisessä, kirkastamisessa ja jatkuvuudessa meillä esihenkilöillä on keskeinen rooli.” 

Esikuvien rooli on ratkaiseva 

Hashi myöntää, että moniäänisyyden tuominen osaksi toimitusten arkea ei ole esihenkilölle aina helppo tehtävä. Hän kysyy, mitä moninaisuuteen liittyvää asiaa pidetään pomojen keskuudessa haasteellisimpana. Puustisen mukaan parannettavaa on erityisesti median tekijöiden moninaisuudessa. 

”Meille ei hae niin laajaa kirjoa toimittajia kuin haluaisimme”, Puustinen harmittelee. 

Hänen mukaansa tilanteessa ei auta kuin katsoa peiliin ja miettiä uudelleen sitä, missä työpaikoista ilmoitetaan, millaisia ilmoitukset ovat ja millaisia osaamisvaatimuksia niissä listataan. 

Hashi sanoo, että tekijöiden moninaisuuden esteenä ovat usein ennakkoluulot, joita voi olla niin valtaväestöllä kuin vähemmistöilläkin. Vähemmistöihin kuuluvat epäilevät helposti itseään ja ajattelevat, ettei heille ole tilaa toimittajina suomalaisessa mediassa. 

Hashi ja Puustinen ovat samaa mieltä siitä, että representaatiolla on väliä. Yksi syy siihen, miksi Ylelle ei hae toimittajaksi ihmisiä eri taustoista, voi Puustisen mukaan olla se, että roolimallit puuttuvat. Esimerkiksi etnisiin vähemmistöihin kuuluvia ei vieläkään ole median tekijäpuolella tarpeeksi. 

”Jos minun näköisiäni ihmisiä näkyy mediassa, on paljon helpompi unelmoida ja sanoa, että ”kyllä minäkin pystyn tekemään””, Hashi pohtii. 

Paitsi työhönotossa, Puustinen tunnistaa esihenkilöiden vastuun myös siinä vaiheessa, kun esimerkiksi vähemmistöön kuuluva tai nuori on rekrytoitu osaksi työyhteisöä. Työkulttuurista tulee rakentaa inklusiivista ja erilaisia ajattelutapoja kunnioittavaa. Esihenkilön on oltava läsnä työn arjessa. 

”Pitää jaksaa tukea ja olla rinnalla.” 

Moniäänisyys on uutiskriteeri  

Strategiatyö ja toimitusten arjen uudistaminen moniäänisempään suuntaan Ylen toimituksissa on nyt aloitettu ja se onkin edennyt vauhdilla. Seuraavaksi ollaan aloittamassa uusi harjoitteluohjelma työyhteisön diversiteetin laajentamiseksi. 

”Suunnittelu on vielä hirveän alussa, mutta tarkoitus olisi aloittaa ensi vuoden alussa”, Puustinen kertoo. 

Edistystä on tapahtunut jo nyt erityisesti sisällöissä. Puustisen mukaan vähemmistöjä näkyy Ylen jutuissa erilaisissa rooleissa ilman, että vähemmistöön kuulumista korostettaisiin. 

 ”Iloitsen aina silloin, kun näen juttuja, joissa vähemmistöt esiintyvät maidon ostajina, asuntolainen ottajina, bensan tankkaajina tai mitä ikinä.” 

Puustisen mukaan toimitusten työtä ohjaavat jatkossakin ajankohtaisuuden, vaikuttavuuden ja kiinnostavuuden kaltaiset uutiskriteerit. Jatkossa mietitään kuitenkin yhä enemmän, miten tehdään sellaista sisältöä, joka tavoittaa myös heidät, jotka media on aikaisemmin jättänyt huomiotta. 

”Kyllä me voisimme sitä moniäänisyyden uutiskriteeriä nostaa niiden muiden rinnalle vähän enemmän”, Puustinen toteaa. 

Muistathan myös Moninaisempi media -podcastin aiemmat osat! Kaikki jaksot ovat kuunneltavissa Spotifyssa. 

Moninaisempi media – ratkaisuja vaikeisiin haasteisiin -podcast on osa Vikesin EU-rahoitteista Olen eurooppalainen -hanketta. Myös Kordelinin säätiö on ollut mukana rahoittamassa podcastia.