was successfully added to your cart.
UutisetYleinen

Miten kirjoittaa terrorismista?

Kirjoittajalta 27.10.2017 Ei kommentteja

Tulisiko terroristin kuva ja nimi jättää julkaisematta, koska juuri huomiota ja kunniaahan terroristi haluaa? Tieto vähentää pelkoa, joten taustottavia juttuja kaivataan enemmän. Muun muassa tällaisia pohdittiin Journalistiliiton keskustelussa.

Toimittaja Sara Rigatelli, tutkija Leena Malkki, ulkomaantoimittaja Jukka Huusko ja rikosylikomisario Tero Haapala paneelissa Päivälehden museossa.

”Terroristit pyrkivät aina herättämään kansainvälisen median huomion, minkä lisäksi Isisillä on hyvin aktiivinen oma media, joka tuuttaa terroristista propagandaa eri yleisöille”, sanoi Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja Jukka Huusko Journalistiliiton järjestämässä keskustelutilaisuudessa Helsingissä 24. lokakuuta.

”Terroristit tietävät erittäin hyvin, miten moderni mediayhteiskunta toimii ja käyttävät sitä tietoisesti hyväkseen”, Huusko sanoi. Hän on tutkinut terrorismin ja median välistä suhdetta Berliinin Freie Universtitätissä.

Ei ole siis lainkaan sattumaa, että terroristit valitsevat symbolisia kohteita ja toimivat mahdollisimman näyttävästi.

Kertoako nimi vai ei?

Ylen Sara Rigatelli sanoi pohtivansa nykyään paljon, tulisiko terroristien nimiä ja kuvia julkaista ollenkaan: sitähän terroristi nimenomaan haluaa. Samaa on kysynyt Jukka Huusko blogissaan. Ranskan lehdissä on alkanut yleistyä periaate, että nimiä ja kuvia ei julkaista. Tekijöiden julkisuus ja maine voivat pahimmillaan johtaa uusiin iskuihin.

Rigatelli kertoi, että BBC:lla on jopa ohje olla käyttämättä sanaa ”terrorismi”. Termihän ei kerro kauheasti, ja käytännössä sitä käytetään nykyään vain islamistisesta terrorismista. Pommi-isku on paljon kuvaavampi termi kun terrori-isku.

”Käytä sanoja hyökkääjä, pommittaja, asemies, veitsi-iskun tekijä”, Rigatelli kuvasi BBC:n ohjetta. ”Tapahtumat ja kauhu tulevat ilmi kyllä niilläkin. Terrorismi on aina poliittinen termi –aina joku leimaa jonkun terroristiksi.”

Turun veitsi-iskujen jälkeen Rigatelli muistutti itseään, että epäillyt ovat vasta epäiltyjä. Kun toimittajat kaivavat kaikista epäillyistä kaikki mahdolliset tiedot, leimataanko heidät syyllisiksi jo etukäteen – ennen oikeuslaitosta?

Tieto hälventää tuskaa

Mitä enemmän Rigatelli tutustuu terrorismiin, sitä vähemmän hän itse pelkää. Tuntematon pelottaa.

Tätä korosti myös terrorismitutkija Leena Malkki Helsingin yliopistosta.

”Eniten pelkoa herättää uutisointi, joka on visualisointia itse väkivallasta. Se mikä keskittyy uhreihin ja pelastustyöntekijöihin aiheuttaa vähemmän pelkoa”, Malkki sanoi.

Hän kiitteli suomalaista mediaa siitä, että terrorismin käsittely on yleensä kiihkotonta. Suomessa toimittajat eivät lietso pelkoa niin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Spekulointiakin pyritään välttämään.

”Se on hyvä, että minulle esitetään useimmiten kysymys: ’Mitä tällä hetkellä tiedetään?’”

Uutisointi on yhä useammin myös taustoittavaa, Malkki sanoi, mutta ongelma saattaa olla, että terrorismista kirjoittavat toimittajat, jotka tuntevat asiaa ohuesti. Suomessa on vielä hyvin vähän tutkijoita ja toimittajia, jotka ovat syventyneet terrorismiin.

”Media ei ole paha, vaan tyhmä”

Tutkijapiireissä ei osata arabiaa tarpeeksi, eikä sitä osata viranomaisten tai toimittajienkaan parissa riittävästi, sanoi asiantuntija Hussein al-Taee CMI:stä.
Ymmärrys jää siis heikoksi, ja sitä haetaan joko sekundaarisista lähteistä tai tulkin avulla.

”Lähtisin liikkeelle siitä, että rekrytoisin hyvin monimuotoisesti väkeä toimittajaksi, viranomaisiksi ja muihin tehtäviin”, hän kehotti.

Pitäisi myös olla proaktiivinen silloin kun kriisi ei ole päällä: kertoa ja avata tilanteita, ja oikoa käsitteitä. Esimerkiksi paljon toisteltu jihad on paljon uskonsotaa laajempi käsite – kaikki tekeminen mikä edistää islamia, vaikka työssä käyminen ja verojen maksaminen, on jihadia.

Median väärinymmärryksistä saattaa tulla islamia paremmin ymmärtäville sellainen kuva, että media on pahansuopa ja lietsoo pelkoja islaminuskoisia kohtaan. Niin al-Taee itsekin joskus ajatteli.

”Mutta nyt tiedän, että ei media ole paha vaan se on tyhmä”, hän nauratti yleisöä.

Kun kriisi sitten on päällä, hän toivoo, että keskityttäisiin eheyttäviin ratkaisuihin.

”Toivoisin että media istuisi alas ja keskustelisi tietyistä termeistä ja toimintatavoista, jotta voitaisiin toimia niin, että kansalaiset eivät pelkäisi tai huolestuisi enemmän kuin pitäisi.”

Teksti ja kuva: Esa Salminen