was successfully added to your cart.
Maahanmuuttajien sananvapausUutiset

Kirkkaita ideoita ja mahdollisuus auttaa – Vikesin mentorointiohjelma antoi paljon maahanmuuttajille ja vapaaehtoisille

Kirjoittajalta 4.12.2018 Ei kommentteja

Vikesin kotimaan-hankkeessa vapaaehtoiset toimittajat ja tutkijat auttoivat Suomeen siirtolaisina tulleita ymmärtämään sananvapautta ja muotoilemaan viestejään. Tuloksena syntyy lehtijuttuja, radio-ohjelmia ja nettivideoita.

Kristiina Markkanen ja Thierry Francis Mbabane. Kuva: Sanna Jäppinen.

”Integraatio suomalaiseen mediaan ei ole ollut helppoa. Olen tehnyt Suomessa viisi vuotta journalismia, ja vaikutukseni on ollut aika pieni”, sanoo alun perin ruandalainen Thierry Francis Mbabane.

Hänestä Suomen toimet Afrikassa ovat mielenkiintoisia, eikä niistä kerrota mediassa tarpeeksi. Hän on ajatellut, että se voisi olla hänen roolinsa: afrikkalaisena toimittajana, jolla on suhteita ja kulttuurin ymmärrystä, hän voisi kertoa tarinoita Afrikasta. Suuret mediatalot eivät kuitenkaan ole olleet järin kiinnostuneita, eikä hän ole löytänyt pienempääkään alustaa, joka juttuja ostaisi.

Hän halusi tulla mukaan Vikesin vuoden 2018 ”Maahanmuuttajat osaksi julkista keskustelua” -hankkeeseen, jotta tapaisi toisia samankaltaisesti ajattelevia ihmisiä ja saadakseen tukea suomalaisilta ammattitoimittajilta. Molemmat tavoitteet täyttyivät.

Vapaaehtoisena on saanut mielekkyyttä ja yhteisön

Freelance-toimittaja Kristiina Markkanen auttoi Mbabanea ja muutamaa muuta löytämään jutuilleen kirkkaampaa kulmaa ja myymään ideoita mediaan. Hänelle kaikkein tärkein syy lähteä mukaan vapaaehtoiseksi oli hankkeen sisältö: sananvapauden ja lehdistönvapauden edistäminen.

”Suomalaisetkaan toimittajat eivät aina muista, miten Suomessa ollaan sananvapauden huippua. Nämä asiat ovat niin itsestäänselvyyksiä, että me ei ymmärretä, kuinka vaikeaa toimittajien elämä voi joissain muissa maissa olla.”

Hän toivoisi, että sananvapaus ja sen rooli demokratian kehittämisessä nostettaisiin myös kehitysyhteistyössä aivan yhtä suureksi kärjeksi kuin naisten ja tyttöjen oikeudet. Mentorointiohjelman työpajoissa hän kuuli, kuinka osallistuja huokailivat, kun käytiin läpi aivan perusasioita sananvapaudesta. ”Ai noinkin saa kysyä”, oli joku kuiskannut. ”Ja tuostakin asiasta on laki.”

Markkanen sanoo ajatelleensa uransa aikana pitkään, että haluaa vain kirjoittaa faktoja, ei osallistua aktivistina mihinkään. Niin sanotun pakolaiskriisin aikaan mieli muuttui, kun Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laitio alkoi puuhata vihapuheen vastaista toimintaa rakkaudellisen puheen kautta. Tuli sellainen olo, että voi sitä vapaa-ajallaan tehdä muutakin oikeiden asioiden puolesta.

Vikesin hankkeessa ei olisi tarvinnut edes miettiä puolueettomuutta. Toimittajalle on luontevaa puolustaa sanan- ja lehdistönvapautta ilman, että puolueettomuus säröytyy, Markkanen sanoo.

Samalla freelanceri sai vapaaehtoistyöstä yhteisön, jonka kanssa tehdä jotain kivaa. Onnistumisetkin tuntuivat hienommilta yhdessä kuin yksin. Hänellä on myös lapsi, jolle hän halusi esimerkillään osoittaa, että elämässä pitää myös antaa ja auttaa.

Kymppi miinus

Kristiina Markkasen mielestä parasta hankkeessa olivat ne ihmiset, joita mukana oli. Enemmänkin olisi mahtunut. Aiempaa kokemusta tai koulutusta hänellä ei ollut, vaan eteneminen oli kuin käsikopelolla pimeässä.

”Ei ollut muuta kokemusta kuin se, että minua oli joskus autettu. Meillä on Suomessa vähän liian suuri yksin tekemisen eetos, ja se voi tuntua aika vaikealta muista kulttuureista tuleville”, hän sanoo.

Hän sai yhteistyöstä myös uusia näkökulmia ja oivalluksia. Arvosanaksi hän antaa 10–. Miinus tulee siitä, että aika jäi vähän lyhyeksi. Asiat ovat suuria ja juttuhankkeet usein hitaita, joten pidempi aika olisi varmistanut sen, että tuloksia olisi tullut enemmän jo hankkeen aikana.

Hankkeen koordinaattori Sanna Jäppinen on samaa mieltä.

”Osanottajat ovat kiitelleet yhdessä tekemistä työpajoissa. Monet vasta rohkaistuivat miettimään oman äänen tuomista esille ja ottamaan yhteyttä esimerkiksi suomalaisiin järjestöihin. Siksi käytännön tekemiselle ei jäänyt kovin paljoa aikaa”, Jäppinen sanoo.

”Toivomme että voisimme jatkaa tekemistä uuden hankkeen avulla.”

Yhteistyötä Ylen kanssa?

Myös Thierry Mbabane on tyytyväinen, ja toivoo jatkoa. Tämä ei ollut ensimmäinen Vikesin hanke, jossa hän Suomessa oli mukana.

”Minulle on avautunut monia ovia. Olin myös luottavainen siitä, että saisin tehtyä jotain hyvin konkreettista”, hän sanoo.

Kurssin päätteeksi hän on ehdottanut Ylelle radio-ohjelmaa digitalisaatiosta ja vanhemmuudesta. Hän haluaa käsitellä vanhempien ja lasten kommunikaatiota niin valtaväestön parissa, ja oma kulmansa siirtolaistaustaisille perheille, koska heillä on omat, kulttuuriin liittyvät erityispiirteensä.

”Idea kirkastui näissä keskusteluissa ja tiesin, mitä pitää tehdä.”

Paraikaa hän odottaa vastausta Yleisradiolta.

Kurssi poiki myös mahdollisia tubettajia. Yksi heistä, alun perin bangladeshilainen tutkija Mojibur Doftori kertoo alla olevalla videolla Mahatma Gandhista.

Hanketta on tukenut Helsingin Sanomain Säätiö.