was successfully added to your cart.
Uutiset

Maailma kylässä: Ilmastonmuutoksesta kerrotaan enemmän ja sävy on syystä negatiivinen

Kirjoittajalta 27.5.2019 Ei kommentteja

Ylen paneelissa käsiteltiin ilmastouutisointia ja ilmastotietoisuutta meillä ja maailmalla. Afrikassa ilmastonmuutos tunnetaan, Kiinassa kiinnostavat enemmän saasteet.

Sari Taussi, Jenny Matikainen, Jenni Frilander ja Kerttu Kotakorpi.

”Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n 1,5 asteen raportti oli jakolinja, siinä tapahtui jotain”, sanoi ilmastonmuutokseen erikoistunut Ylen toimittaja Jenni Frilander Maailma kylässä -festivaalilla 25. toukokuuta.

”Kun kuulin, kuinka leikkipuistossa hiekkalaatikon äärellä äidit puhuivat IPCC-raportista, ymmärsin, että nyt tapahtuu jotain.”

Frilander puhui Ylen ”Ilmastonmuutos uutisaiheena” -paneelissa. IPCC antoi kuuluisan raporttinsa 8. lokakuuta 2018.

Paneelia vetänyt uutistoimittaja Sari Taussi muistutti, että parikymmentä vuotta sitten ilmastonmuutoksesta puhuivat vain asiantuntijat ja uutiset olivat harvassa. Yle piti IPCC:n raporttia pääuutisena koko sen ilmestymispäivän ajan, ja tänä vuonna eduskuntavaalien alla Ylellä oli ensimmäistä kertaa ilmastoaiheinen vaalitentti.

Ilmastouutisten määrä on muutenkin lisääntynyt selvästi, Frilander sanoi.

Ratkaisuistakin kerrotaan, mutta kokonaiskuva huolestuttava

Paneelissa pohdittiin sitä, että uutiset ovat yleensä negatiivisia – myös ilmastoasioissa.

”Myrsky on uutinen”, Taussi sanoi. Ratkaisuistakin kerrotaan, muttei ehkä aina tarpeeksi, hän pohti.

Ylen Aasian-kirjeenvaihtaja Jenny Matikainen sanoi, että negatiivisuus myös kiinnostaa lukijoita.

”Kun katsoo dataa, niin näkee, että negatiivisia uutisia luetaan. Mutta jos joskus onnistuu kirjoittamaan positiivisen tai ratkaisuhakuisen kulman, niistä saa kiittävää palautetta.”

Keskimäärin ilmastouutisten keräämä lukijapalaute on kielteistä ja hyvin tunteikasta, toimittajat sanoivat. Ilmastonmuutos koskee ihmisten lautasia ja asumista, joten toimittajat ymmärtävät, että uutiset osuvat ihmisten tunteisiin.

Negativiinen yleisvire on myös todenmukainen, kun ilmastonmuutoksesta puhutaan.

”Täytyy muistaa, että vaikka tekniikka kehittyy, se ei yksin ratkaise ilmastonmuutosta. Jos jutuissa hehkutetaan vain jotain yhtä teknologiaa, se antaa väärän kuvan”, Jenny Frilander sanoi.

Meteorologi Kerttu Kotakorpi oli samaa mieltä.

”Kyse on niin isosta ongelmasta. Hyviä juttuja mahtuu sekaan, mutta huolestuttavan kokonaiskuvan antaminen on oikeaa tietoa.”

Ilmastonmuutos on puheenaihe Afrikassa, saasteet Kiinassa

”Afrikassa en ole tavannut ketään, joka epäilisi ilmastonmuutosta.”

Näin sanoi Ylen stringeri Liselott Lindström videon välityksellä Nairobista, Keniasta.

Afrikan maissa puhutaan hänen mukaansa paljon ilmastonmuutoksen tuomista haasteista ja siihen sopeutumisesta.

”Afrikkalaiset maat ottavat ympäristöasiat tosissaan, mistä kertoo sekin, että täällä ollaan eturintamassa kieltämässä muovipusseja.”

Ilmastopakolaisuus on jo joissain Afrikan maissa tosiasia, ja ilmastokriisi tuhoaa elintapoja ja kokonaisia kulttuureja.

Kiinassa ilmastonmuutos taas ei ole arkisen keskustelun aihe, sanoi Jenny Matikainen, mutta saasteet ovat.

”Kiina on lähtenyt voimakkaasti saasteiden vastaiseen työhön. Se on eri asia kuin ilmastonmuutos, mutta toimet ovat aika lailla samoja.”

Kiinassa ei nähdä ilmastomarsseja – kansa on oppinut, että sellainen pysäytettäisiin heti alkuunsa. Matikaisen mukaan Kiinassakin poliitikot silti seuraavat kansan tuntoja: puolueen on haisteltava sitä, mikä kansalle on tärkeää.

Saasteet ovat, koska ne vaikuttavat omaan ja perheen terveyteen, ja perhe on kiinalaisille hyvin tärkeä.

Intiassa puheita, mutta teot puuttuvat

Matikainen kävi äskettäin juttumatkalla Intiassa, ja kokee, että siellä ilmastotietoisuus on Kiinaa korkeammalla, etenkin nuorten keskuudessa.

”Asiasta tiedetään, mutta siellä on vähän sama kuin täällä Suomessa, että tieto ei vielä ole johtanut siihen, että ihmiset laajamittaisesti toimisivat asian eteen.”

Ilmasto ei Intiassa myöskään noussut vaaliteemaksi äskettäisissä suurvaaleissa.

Vaurastuvissa Aasian maissa on edelleen paljon köyhyyttä, ja ihmisten hiilijalanjälki on paljon pienempi kuin vaikkapa Suomessa. Siksi globaali vastuu voi tuntua aika vieraalta ajatukselta.

Matikainen kuitenkin toivoo, että kiinalaisten ajattelu seuraisi pikku hiljaa eurooppalaisten uria.

”Kiinassa tehdään nyt ensimmäisiä ulkomaanmatkoja ja ensimmäisiä lentoja, ja ihmisillä on ensimmäistä kertaa varaa syödä lihaa joka päivä. Toivoisin että ajattelukin liikkuu vähitellen eteenpäin.”

Toistaiseksi esimerkiksi kasvissyönti ei Kiinassa yhdisty ilmastonmuutokseen ihmisten mielissä.

”Itse en syö lihaa, ja ihmiset ihmettelevät sitä. He kysyvät, että liittyykö se jotenkin uskontoon tai että olenko dieetillä.”