Skip to main content
Uutiset

Lehdistönvapaus 2022: Media polarisoi yhteiskuntia ja yhä useampi maa sortaa lehdistönvapautta

Kirjoittajalta 3.5.2022Ei kommentteja

Toimittajat ilman rajoja julkaisi lehdistönvapauden indeksin. Sen mukaan disinformaatio ja mielipidemediat polarisoivat yhteiskuntia kaikkialla, ja lisäksi yhä useampi maa taantuu autoritääriseksi ja lehdistönvapautta sortavaksi.

Kartta, jossa maat on väritetty lehdistönvapauden asteen mukaan

Kuvakaappaus Lehdistönvapauden indeksistä.

Tänään vietetään kansainvälistä lehdistönvapauden päivää. Sen kunniaksi kansainvälinen toimittajat ilman rajoja julkaisi vuosittaisen lehdistönvapauden indeksin.

Siinä tunnistetaan kaksi trendiä.

Ensimmäinen on uutis- ja tietokaaos ja sen tuhoisat vaikutukset demokraattisissa yhteiskunnissa. Sitä aiheuttavat ja korostavat sosiaalisessa mediassa leviävä disinformaatio ja mielipidemediat, joita järjestö kutsuu ”Fox Newsin malliksi” yhdysvaltalaisen konservatiivimedian mukaan.

Toinen trendi on maiden jakautuminen kahteen leiriin: avoimiin yhteiskuntiin ja mediaa kontrolloiviin despoottisiin maihin, jotka käyvät propagandasotaa demokratioita vastaan. Näiden maaryhmien välillä on kitkaa ja jännitteitä.

Yksi esimerkki tästä on Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, mitä edelsi voimakas propagandasota. Eräänlainen ”viestintäsota” on käynnissä myös Intian ja Pakistanin välillä, ja vapaan tiedonvälityksen puute Lähi-idässä pahentaa myös Israelin, Palestiinan ja arabimaiden välistä konfliktia.

Suomesta indeksissä todetaan muun muassa, että naisjournalistit kokevat enemmän häirintää kuin miehet, ja että etnisten vähemmistöjen osuus journalisteista on vähäinen. Suomi putosi indeksissä sijalle viisi, Norjan, Tanskan, Ruotsin ja Viron taakse.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Myanmar romahti erittäin huonojen maiden joukkoon

Vikesin toimintamaista heikoin tilanne on Myanmarissa. Sen sijoitus indeksin 180 maan joukossa on romahtanut sijalle 176 sijalta 140. Takana ovat enää Turkmenistan, Iran, Eritrea ja Pohjois-Korea.

Toimittajat ilman rajoja toteaa, että vuoden 2021 vallankaappaus murskasi Myanmarin mediaympäristön. Sotilasjuntta on kieltänyt monia medioita, joista useat toimivat salaisesti ja ulkomailta käsin.

Hallituksen kontrolloima media on järjestön mukaan pelkkää propagandaa, jota ihmiset eivät juuri seuraa. Kourallinen mediataloja yrittää tasapainotella ja palvella kansalaisten tiedonsaantia niin, etteivät suututa kenraaleita.

Vikesin kumppani, elokuvakoulu Yangon Film School pystyy edelleen toimimaan maassa ja kouluttaa uutta sukupolvea dokumentaristeja.

Nepal nousee, mutta naisilla aliedustus

Vikes-maista parhaiten menee Nepalilla. Se on noussut sijalle 76, kun se viimevuotinen sijoitus oli 106. Indeksissä kehutaan, että Nepalilla on runsas mediakenttä: 4 800 sanomalehteä, 880 radioasemaa, 160 televisiokanavaa ja yli 3100 verkkomediaa. Hallitus on median suuromistaja, mutta myös vaikutusvaltaisia yksityisiä medioita on.

Media edustaa kansan eri ryhmiä kuitenkin huonosti, indeksissä todetaan. Vain 15 prosenttia Nepalin toimittajista on naisia, ja konservatiivisessa yhteiskunnassa marginaaliryhmien kuten alempien kastien pääsy mediaan on heikkoa. Etenkin maaseudun syrjäiset ryhmät pääsevät huonosti mediassa esille.

Vikesin Naiset mediassa -hankkeessa pyritään nostamaan tasa-arvoa toimituksissa, ja Vikesin paikallinen kumppani Tutkivan journalismin keskus pitää huolta, että sen kursseilla ovat edustettuina kaikki ryhmät.

Itä-Afrikassa uhkailua ja heikkoja palkkoja

Vikesin maaseutumedian kehittämishanke Tansaniassa, Ugandassa ja Keniassa toimii sekin hankalissa olosuhteissa.

Tansania nousee indeksissä yhden sijan, sijalle 123. Uganda taas laskee sijalle 132 (edellinen sijoitus oli 125) ja Kenia nousee sijalle 69 sijalta 102.

Tansanian presidentti John Magufuli kuoli vuonna 2021. Hän oli mediaa kohtaan vihamielinen, kun taas hänen seuraajansa Samia Suluhu Hassan on tuonut toivoa, jota ei kuitenkaan indeksin mukaan ole vielä lunastettu.

Laaja hiljaisuuden kulttuuri tekee tutkivan journalismin Tansaniassa vaikeaksi, ja journalisteja häiritään, pidätetään ja joskus jopa katoaa.

Tansanian mediakenttä on laaja ja dynaaminen, mutta poliitikot omistavat useita medioita, mikä tekee niiden itsenäisyydestä hankalaa. Kaupalliset mediat ovat riippuvaisia valtion mainostuloista. Journalistien työsuhteet ovat epävarmoja ja palkat huonoja.

Tämä kaikki pätee myös Ugandaan, jossa medialla on läheiset suhteet presidentti Yoweri Museveninjohtamaan puolueeseen. Vuodesta 1986 maata johtanut presidentti ei kestä indeksin mukaan kritiikkiä, ja journalistit kohtaavat uhkailua ja väkivaltaa päivittäin. Suurin syyllinen ovat valtion turvallisuusjoukot, raportissa todetaan.

Sekä Tansaniassa että Ugandassa mediaa säädellään myös sananvapautta rajoittavilla laeilla.

Keniassa tilanne on parempi, mutta ongelmiakin on. Runsaalla mediakentällä poliitikot ja muut hallitusta lähellä olevat tahot omistavat lukuisia mediataloja, ja viranomaiset vaikuttavat niin johtajien rekrytointiin kuin median itsesääntelyelimen toimintaan.

Opposition tilaisuuksien käsittely ja hallituksen kritisoiminen voivat johtaa ongelmiin, ja etninen alkuperä vaikuttaa journalistien työmahdollisuuksiin ja uralla etenemiseen, raportissa todetaan.

Somaliassa menee paremmin, mutta väkivalta vaivaa

Somalian sijoitus parani indeksissä 21 pykälällä sijalta 161 sijalle 140. Vaikka parannusta on, on lehdistönvapaus Somalissa silti siis huonommalla tolalla kuin Keniassa, Ugandassa tai Tansaniassa.

Toimintaympäristö on korruptoitunut ja vaarallinen, ja Toimittajat ilman rajoja muistuttaa, että vuodesta 2010 yli 50 mediassa työskennellyttä ihmistä on tapettu Somaliassa.

Somalialaiset journalistit kohtaava paljon painostusta ja houkutuksia korruptioon. Poliitikot ja diplomaatit omistavat paljon medioita, ja julkinen rahoitus kanavoituu helposti hallitusta tukeville medioille läpinäkymättömiä kanavia pitkin.

Somalian lainsäädäntö on erittäin alistava mediaa kohtaan, raportissa todetaan. Lisäksi klaanikulttuuri tekee tasapuolisesta journalismista vaikeaa.

Väkivaltaisuuksien takana on erityisesti terroristijärjestö al-Shabaab, mutta kuten ennenkin, myös viranomaiset voivat pidättää ja kiduttaa journalisteja. Etenkin Somalimaassa ja Puntmaassa viranomaiset painostavat mediaa voimakkaasti.

Yleensä rikollisia ei tuomita, mutta pieniä valopilkahduksia on, Somaliassa on esimerkiksi nimetty erityissyyttäjä tutkimaan noin 50 media-alan ammattilaisen tappamista.

Keski-Amerikka luisuu syvemmälle sorron tielle

Vikesin kumppanimaat Keski-Amerikassa jatkavat jo vuosia jatkunutta heikkoa trendiä. Nicaragua putoaa sijalle 160, kun sen viime vuoden sijoitus oli 121. Honduras on sitä lähellä sijalla 165, kun sen aiempi sijoitus oli 151. El Salvador kirii alamäessä, ja on nyt sjalla 112, kun sen aiempi sijoitus oli 82.

Nicaraguan valtionpäämies Daniel Ortega valittiin marraskuussa neljännelle perättäiselle kaudelleen, ja maassa media kohtaa painajaismainen koktailin sensuuria, painostusta ja uhkailua. Iso osa maan journalisteista on paennut maasta, ja indeksissä sanotaan, ettei maan sisällä ole enää turvallista tehdä journalismia.

Digitaaliset lehdet kuten Vikesin kumppani Onda Local toimivat pääosin maanpaosta käsin, ja harvat Nicaraguassa enää toimivat journalistit tekevät työtään erittäin varovaisesti eivätkä julkaise nimiään juttujen yhteydessä.

Maassa on vahvat mediaa sääntelevät lait.

Tiukka lainsäädäntö on myös Hondurasissa. Toimittajat ilman rajoja sanoo, että Hondurasin media on hitaasti vajonnut painajaismaiseen katastrofiin viimeisen vuosikymmenen aikana.

Väkivaltainen rikollisuus ja korruptio ovat arkipäivää, ja kunnianloukkausoikeudenkäynnit ovat tavallisia. Etenkin sotilaspoliisi ja asevoimat häiriköivät journalisteja, ja myös Hondurasista moni journalisti on lähtenyt maanpakoon.

El Salvador on kolmikon ystävällisin journalisteille, mutta se tuskin lohduttaa elsalvadorilaisia toimittajia. Maan presidentti Nayib Bukele maalaa säännönmukaisesti journalisteista kuvaa kansan vihollisina, ja median vastainen ilmapiiri on johtanut uhkailuihin ja siihen, että poliisit hyökkäilevät journalistien kimppuun kun nämä tekevät kaduilla työtään. Suurin osa vainon kohteiksi joutuvista journalisteista on naisia.

Syksyllä 2021 suuri joukko journalisteja, Vikesin kumppanit mukaan lukien, joutuivat vakoilun kohteiksi.

Vikes toimii maissa, joissa lehdistönvapaus on pahasti uhattuna. Tutustu työhömme ja hankkeisiimme tarkemmin työmme-sivulla.