Skip to main content
Lehdistönvapauden päiväUutiset

Lehdistönvapauden päivä: Disinformaatiota vastaan journalismilla, tuella ja instituutioilla

Kirjoittajalta 30.4.2021Ei kommentteja

Afrikan maissa disinformaatioksi tai vihapuheeksi leimataan helposti hallituksen vastainen puhe. Euroopassa saatetaan sekoittaa disinformaatio ja vihapuhe. Termeillä on väliä torjuntakeinojen tähden, todettiin Lehdistönvapauden päivän keskustelussa.

Ruutukaappaus panellikeskustelusta, jossa puhujat Jeanne Nguidjoi, Rauno Merisaari ja Guy Berger

Jeanne Nguidjoi, Rauno Merisaari ja Guy Berger
keskustelivat oikeasta ja väärästä tiedosta.

Afrikan maissa internet ja sosiaalinen media ovat monille uusia juttuja, eikä niiden käytössä olla kovin eteviä, totesi Jeanne Nguidjoi sananvapausjärjestö Article 19 Länsi Afrikan -toimistosta.

Nguidjoi puhui Lehdistönvapauden päivän konferenssin disinformaatiopaneelissa 29. huhtikuuta.

Internetin myötä ihmiset ovat alkaneet vaatia enemmän tietoa, mutta etenkin koronan aikaan on nähty, kuinka helposti myös väärä tieto leviää. Samalla hallitukset ovat innostuneet rajoittamaan nettiä vetoamalla vihapuheeseen ja disinformaatioon.

”He sekoittavat termejä ja sekoittavat ajatuksia siitä, mitä disinformaatio on”, Nguidjoi sanoi.

Usein hallitusten rajoituksilla pyritään rajoittamaan sananvapautta ja kritiikkiä, ja vallanpitäjien arvostelu leimataan helposti vihapuheeksi tai disinformaatioksi. Oikeaan disinformaatioon ei usein puututa.

Lisää tukea journalismille

Termien epäselvyys on ongelma myös maailmanlaajuisesti, totesi paneelissa niin ikään puhunut Guy Berger, Unescon sananvapaustyön johtaja.

”Moni ajattelee, että disinformaatio on sama asia kuin vihapuhe. Usein onkin, mutta esimerkiksi rokotuksen vastustamisessa on paljon disinformaatiota ilman vihapuhetta.”

Termeillä on väliä, koska vihapuhetta säädellään eri lailla lainsäädännöllä kuin väärän tiedon levittämistä – ja muutenkin vastatoimet ovat usein erilaisia.

Bergerin mukaan journalisteilla on suuri rooli disinformaation vastaisessa taistelussa.

”He paitsi tuottavat oikeaa tietoa, journalistit myös voivat tutkia näitä likaviemäreitä ja paljastaa, miten disinformaatiota luodaan.”

Journalismi kaipaisi Bergerin mukaan nykyistä enemmän tukea, koska samaan aikaan kun disinformaatiota tulee koko ajan lisää, journalismi on rahoitusvaikeuksissa.

Luottamus instituutioihin luo resilienssiä

Ulkoministeriössä ihmisoikeus- ja demokratia-asioita hoitava suurlähettiläs Rauno Merisaari sanoi paneelissa, että ihmiset ylipäätään eivät ehkä ymmärrä, kuinka disinformaatio toimii ja kuinka vaarallista se voi olla.

“Kansainvälisessä vertailussa Suomi pärjää hyvin, kun mitataan resilienssiä disinformaatiota kohtaan”, Merisaari sanoi.

Suomen menestyksen avain on ollut korkea luottamus demokraattisiin instituutioihin ja julkiseen tiedontuotantoon, samoin kuin hyvä koulutus.

Suomi toimii paraikaa hallitusten välisen internetin vapautta ajavan Freedom Online Coalitionin puheenjohtajana.

“Disinformaatio leviää rajojen ylitse, ja sen voittamiseen tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä”, Merisaari totesi.

Merisaaren mielestä ratkaisuja disinformaatioon tulee etsiä kolmelta tasolta. Pitää päästä yhteisymmärrykseen termien määritelmistä, ja samalla pitää tarkastella sananvapauden rajoja.

”Suomessakin oikeusistuimet yrittävät nyt ratkaista tätä kysymystä.”

Kolmanneksi pitää puhua vastuista ja velvollisuuksista: kuinka paljon esimerkiksi sosiaalisen median alustat ovat vastuussa sisällöistä. EU:ssa keskustellaan paraikaa digitaalisten palveluiden vastuiden ja velvollisuuksien säätelystä, Merisaari sanoi.

Merisaari toivoi, että pian päästäisiin keskustelemaan pontevammin disinformaation vastaisista toimista, sillä aika paljon aikaa on käytetty termien määrittelyyn.

Internet ei ole vihollinen

Afrikan maissa ratkaisut ovat vähän erilaiset, sanoi Jeanne Nguidjoi.

Käyttäjien kouluttaminen on tärkeää, mutta myös journalistien tukeminen.

”Faktantarkastusta tekeviä järjestöjä on jonkin verran tullut Afrikan maihin, mikä on hyvin tärkeää.”

Yksi iso ongelma on journalistien riippumattomuus: Nguidjoin mukaan monella on kytköksiä poliittisiin puolueisiin, ja toimittajat luottavat liikaa siihen, mitä poliitikot sanovat.

”Toinen ongelma on kilpailu siitä, kuka ehtii julkaista jonkun tiedon ensin, koska silloin faktat jäävät tarkastamatta.”

Iso työ olisi myös Afrikan maiden hallituksilla, Nguidjoi sanoo.

”Toivon, että hallitukset ymmärtävät, että internet on hieno työkalu, eikä sitä tulisi nähdä vaarana, jota pitää kahlita.”

Nettiä tarvitaan jo kansainväliseen kilpailukykyyn, ja sen mahdollisuuksista kannattaisi ottaa kaikki irti ja rohkaista kansalaisia netin pariin, Nguidjoi toivoo.

Nguidjoi, Berger ja Merisaari puhuivat 29.4. Maailman lehdistönvapauden konferenssissa, joka järjestetään Namibian Windhoekissa 29.4.–3.5.2021. Rekisteröidy ja seuraa tilaisuutta verkossa Unescon sivuilla.