Lehdistönvapauden päiväUutiset

Kolme neljästä naistoimittajasta on joutunut verkkoväkivallan kohteeksi

Kirjoittajalta 15.12.2020Ei kommentteja
Vinjetti, jossa lehdistönvapauden päivän logo

Naisjournalisteista 73 prosenttia on joutunut verkkoväkivallan kohteeksi työnsä vuoksi. Hälyttävä lukema selviää Maailman lehdistönvapauden päivän konferenssissa julkistetusta raportista. Joka neljättä oli uhattu fyysisellä väkivallalla ja 18 prosenttia oli joutunut vastaanottamaan uhkailuja seksuaalisesta väkivallasta.

Unescon raportin kansikuva, jossa nainen, jonnka suun edessä vetoketju.

Kuva: Franziska Barczyk / Unescon raportti ”Online violence Against Women Journalists: A Global Snapshot of Incidence and Impacts”

Brittiläinen freetoimittaja Carole Cadwalladr totesi Maailman lehdistönvapauden päivän konferenssissa, että konferenssin kaltaiset tilaisuudet ovat tärkeitä kansainvälisen solidaarisuuden rakentamiseksi. Hän huomautti, että verkkoväkivallan kohteeksi joutunut voi ajatella hyökkäyksen liittyvän tiettyihin olosuhteisiin, joihin hän itse on joutunut. Todellisuudessa naistoimittajat joka puolella maailmaa jakavat hyvin samantyyppisiä kokemuksia.

”Britanniassa ja Yhdysvalloissa tätä ei pidetä oikein edes ongelmana. Solvauksia, joita luen päivittäin Twitteristä, ei pidetä väkivaltana. Se on vain arkipäiväistä misogyniaa. Erityisen ärsyttävää näille trollaajille tuntuu olevan se, että olen keski-ikäinen nainen”, Cadwalladr sanoi.

Carole Cadwalldr on tullut tunnetuksi The Guardianille ja sen sunnuntaijulkaisulle The Observerille tekemistään Cambridge Analyticaa ja Facebookia koskevista tutkivista jutuistaan. Näiden seurauksena hän on toistuvien joukkoistettujen verkkovihakampanjoiden kohteena. Cadwalldrin mukaan asialla eivät ole pelkästään trollit vaan laajemmat vastamediaverkostot.

”Ensin joku oikeistolainen sivusto kirjoittaa minusta jotakin, ja sieltä sen nappaavat venäläiset propagandasivustot. Lopulta jutut voivat päätyä myös arvostetumpiin brittijulkaisuihin. Se on musertavaa”, Cadwalldr sanoi.

”Se häiritsee minua monin tavoin, jopa jos päätän vain jättää koko asian huomiotta. Pelkästään sen päätöksen tekeminen vaatii hirveästi aivotyötä. Jokainen päätöspolku, joka liittyy näihin asioihin, on uuvuttava.”

Deepfake-videoista tappouhkauksiin

Journalistisesta rohkeudestaan palkittu journalisti Rana Ayyub kertoi kokemuksistaan Intiassa työskentelevänä muslimina ja naisena. Hänet on uhattu joukkoraiskata ja murhata.

”Minua kutsutaan Jihadi Janeksi päivittäin verkossa. Minut on doxattu. Minulle on lähetetty kotiin oma kirjani poltettuna. Minulta kysellään, paljonko laskutan [prostituutio]palveluistani”, Ayyub sanoi.

Joku teki Rana Ayyubista deepfake-pornovideon, jossa hänen päänsä on liitetty muiden ihmisten vartaloihin. Video levisi laajalle muun muassa Whatsappissa ja Instagramissa. Ayyubin mukaan Intian johtavan puolueen BJP:n poliitikotkin jakoivat videota eteenpäin.

YK:n ihmisoikeusasiantuntijat joutuivat puuttumaan Ayyubiin kohdistuneeseen häirintään ja vainoamiseen. He vaativat Ayyubille suojelua viranomaisilta.

”Monet hyvää tarkoittavat ihmiset ihmettelevät, miksi välitän jostakin, mikä tapahtuu vain verkossa. Sanon heille, että kollegani murhattiin keskellä päivää kotinsa edessä viikkoa sen jälkeen, kun hän julkaisi kirjani alueellisella kielellä.”

Verkkojättien täytyy ottaa vastuu

Eteläafrikkalaisella Ferial Haffajeella on pitkä kokemus toimittajantyöstä jo apartheidin ajoilta.

”Olen hyvin vakavamielinen ja joskus ujokin. Kun sitten löysin Twitteristä omat kasvoni koiralla ja lehmällä, olin shokissa. Silloin en vielä tiennyt mitään trolliarmeijoista tai doxaamisesta.”

Ensimmäiset verkkovihakampanjat tuntuivat hänestä hyvin henkilökohtaisilta ja noloilta. Kamalinta oli joutua selittämään outoja tapahtumia perheenjäsenille ja sukulaisille, joille verkkoväkivalta oli aivan tuntematon ilmiö. “He pyysivät minua lopettamaan työni ja minä lupasin tehdä niin”, Haffajee kertoi.

Hän on sittemmin kirjoittanut asiaan liittyvistä tunteistaan, ja se on auttanut häntä pääsemään häpeästä eroon.

”Naiset ovat käyneet vuosikymmenten taistelun voidakseen ylipäätään uutisoida politiikasta. Minua ei työnnetä tästä hommasta pois.”

Haffajee korosti sosiaalisen median alustojen vastuuta. Ne ovat tarjonneet tilan ja mahdollisuuden laajamittaiseen verkkoväkivaltaan jo vuosia.

”Kaksi viikkoa sitten ilmoitin Twitterille tappouhkauksesta. En ole kuullut Twitteristä mitään sen jälkeen. Meillä on oikeus odottaa vastuullisuutta näiltä yrityksiltä.”

Carole Cadwalladr oli samaa mieltä. Hän vetoaa suuriin mediayrityksiin, koska niitä verkkojättienkin on pakko kuunnella.

”Tarvitsemme mediayhtiöitä ottamaan johtajuutta tässä asiassa. Me työskentelemme niille, ja tämä vaikuttaa meihin ammatillisesti ja henkilökohtaisesti. Mediayhtiöiden täytyy viedä tämä viesti eteenpäin alustoille”, Cadwalldr sanoo.


Fakta: Naistoimittajien kohtaama verkkoväkivalta

  • 73 prosenttia vastaajista oli kokenut työssään verkkoväkivaltaa.
  • 20 prosenttia oli kohdannut verkkoväkivaltaan liittyvää väkivallan uhkaa tai väkivallantekoja myös fyysisissä tilanteissa.
  • 41 prosenttia vastaajista sanoi joutuneensa järjestelmällisen disinformaatiokampanjan kohteiksi.
  • 26 prosenttia kertoi verkkoväkivallasta aiheutuneen mielenterveysongelmia, mutta vain 12 prosenttia oli hakenut näihin lääketieteellistä tai psykologista apua.
  • 37 prosenttia verkkovihahyökkäyksistä tuli poliittisilta toimijoilta.
  • 25 prosenttia vastaajista kertoi tapauksista työnantajalleen.
  • 30 prosenttia sanoi sensuroivansa itseään sosiaalisessa mediassa verkkoväkivallan vuoksi. 20 prosenttia oli vetäytynyt kokonaan verkkokeskusteluista ja 18 prosenttia oli lopettanut juttujensa yleisön kanssa keskustelemisen.
  • 38 prosenttia naisvastaajista oli rajoittanut näkyvyyttään verkossa. 11 prosenttia oli menettänyt töitä verkkoväkivallan vuoksi, 4 prosenttia oli lopettanut työnsä ja 2 prosenttia hylännyt journalismin kokonaan.
  • Naisjournalistien kohtaamaa verkkoväkivaltaa selvittivät Unesco ja International Center for Journalists (ICFJ) loppuvuodesta 2020. Tulokset perustuvat kyselytutkimukseen, johon osallistui 714 naiseksi identifioituvaa vastaajaa 125 eri maasta.

Lue koko raportti: Online violence against women journalists: A global snapshot of incidence and impacts

Teksti: Johanna Vehkoo