was successfully added to your cart.
Uutiset

Keski-Aasiassa sananvapautta rajoitetaan mainosrahalla

Kirjoittajalta 10.7.2014 Ei kommentteja

Keski-Aasia on monien mahdollisuuksien alue. Yli 20 vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen valta on keskittynyt yhä harvempien käsiin. Venäjän hanke Euraasian liitosta tukee nykyistä tilannetta. Kazakstan on lähempänä Valko-Venäjää kuin Eurooppaa, kirjoitti kazakstanilainen Respublika. Verkkosivu on yksi niistä ison maan medioista, jonka lukeminen on estetty omassa maassa.

Venäjän ohella erityisesti Kiinan vaikutusvalta kasvaa vääjäämättä, mutta myös suomalaiset yrittäjät ovat aktiivisia. Luonnonvarat kiinnostavat Suomessakin. Kansalaisyhteiskunta eli ihmiset eivät hyödy kehityksestä niin nopeasti kuin heille uskotellaan. Suomen ulkoministeriön laajemman Euroopan aloite ohjelmassa on painotettu, että Keski-Aasian maat kuuluvat luontevasti eurooppalaisen yhteistyön piiriin. Kehitysministeri Pekka Haaviston (vihr.) mielestä aloite on toimiva osa kehitysyhteistyön työkalupakkia.

Journalistien sananvapaus ja kehitysyhteistyöjärjestö VIKES on usean vuoden ajan edistänyt sananvapautta ja mediatyöntekijöiden ammatillista hyvinvointia alueella. Käytännössä kyse on ollut media-alan eettisten kysymysten ratkaisujen ja työntekijöiden järjestäytymisen edesauttamista. Yhteistyökumppaneina VIKES-säätiöllä ovat toimittajien sananvapausjärjestöt Kazakstanissa ja Tadzhikistanissa. Kirgisiassa ollaan askel pidemmällä. Siellä perustettiin vuonna 2012 uusi ammattiliitto ajamaan median asioita.

Kazakstanissa, Tadzhikistanissa ja Kirgisiassa on parin edellisen vuosikymmenen aikana luotu yhteistyölle puitteet, joissa jokaisen maan erityispiirteet näyttäytyvät selkeästi. Suomen suurlähetystö on Kazakstanissa, alueen maista rikkaimmassa. Nykyinen suurlähettiläs Ilkka Räisänen on akkreditoitu myös naapurimaassa Kirgisiassa.

Valtava sisämaa Kazakstan on luonnonvaroiltaan rikas valtio. Se ei jatkossa ole enää samanlaisen kehitysavun kohteena kuin Kirgisia tai Tadzhikistan. Tadzhikistanissa ja Kazakstanissa hallinto on autoritaarista; Kirgisiassa haurasta demokratiakehitystä ovat ravistelleet väkivaltaiset vallansiirrot.

Varovaisuus johtaa itsesensuuriin

Kaikissa kolmessa maassa on ongelmia niin ilmaisunvapauden kuin median toimintaedellytysten kanssa. Kazakstanissa taloudellinen kehitys on nostanut elintasoa, mutta samaan aikaan maassa sorretaan journalisteja ja lakkautetaan julkaisuja kohtuuttomien kanteiden perusteella. Lainsäädäntö antaa tähän mahdollisuuden. Sananvapausjärjestöt ajavat kunnianloukkauksista annettavien tuomioiden poistamista rikoslaista.

On selvää, että lainsäädäntö on aina käytäntöä jäljessä, mutta uuden lainsäädännön on toimittava muutosten katalysaattorina ja eräänlaisena vipuna. Medialla on keinot osoittaa, missä sananvapaus alkaa ja mihin se loppuu.

Viime vuoden syksyllä Kazakstanin pääkaupungissa pidetyssä seminaarissa korostettiin, että sananvapaus on perusoikeus. Se ei kuitenkaan ole rajoittamaton eikä sitä voi käyttää oikeuttamaan väkivaltaa, solvausta, ekstremismiä tai vihaa. Median pitämiseksi varuillaan on lainsäädännössä selkeä uhka. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ:n Astanan-keskuksen päällikkö Natalia Zarudnaja totesi, että sellaisia sanoja kuin ”solvaus” ja ”loukkaus” on helppo käyttää aseena vastustajien nujertamiseen. Rikosoikeudellinen vastuu kunnianloukkauksesta rinnastetaan lähes kaikkeen kritiikkiin. Näin on taattu korkea-arvoisten vastuuhenkilöiden epäoikeudenmukainen suoja.

-Kärjistetysti voidaan sanoa, että jos haluatte välttää vaikeudet älkää kirjoittako lapsista ja vanhuksista, olko huolissanne valtion budjetista, luonnon tilasta. Älkää myöskään kritisoiko johtajia, ja osastopäälliköitä. Parempi olisi, jos ette arvostelisi ketään, kirjoittaa VIKES:n kumpppani sananvapausjärjestö Adil Sozin puheenjohtaja Tamara Kalejeva.

Varovaisuus voi johtaa itsesensuurin kasvuun, vallanpitäjien toiminnan julkisen arvioinnin loppumiseen ja viranomaisten suojautumiseen lailliselta ja perustellulta kritiikiltä. Käytännössä huolena on se, että kaikenlainen luottamus vallan instituutioihin heikkenee.

Mediaväki tuntee vastuunsa

Seminaarissa tuotiin esille, että Kazakstanissa olisi pystyttävä tekemään lakiin perustuva tarkka ero tiedotusvälineissä julkaistavan ei-toivotun aineiston ja lakia rikkovan aineiston välillä. Kiistanalainen tai jopa sokkiarvoa omaava sisältö kuuluu joka tapauksessa ilmaisunvapauden piiriin, jos se pysyy laillisissa rajoissa. Sama koskee pääsyä tietolähteille.

Vapautta ei saa pitää kaiken sallivana. Valtion tulee kuitenkin perustella rajoitukset legitiimisti. Niillä on oltava yleisen mielipiteen tuki ja tuomioistuinten on käytettävä niitä lakeja.

On myös selvää, että internetin kehittyessä voimakkaasti sen asemointi tiedotusvälineenä on suuri kysymysmerkki. Kazakstanissa viranomaiset ovat huolestuneita siitä, miten asennoidutaan yksityiseen kirjoittajan blogiin sosiaalisessa mediassa. Faktisestihan henkilö ilmaisee omat ajatuksensa ja mielipiteensä, mutta maailmanlaajuisen verkon välityksellä ne leviävät hetkessä ja ne voidaan painaa lehtiin ja lähettää televisiossa. Näin yksityiset ajatukset muuttuvat, kuten virkamies toteaa, ”työkaluksi, jolla vaikutetaan tietoisuuteen”.

Media ohjautuu mainostuloilla

Tiedotusvälineet ovat Kazakstanissa yhä selvemmin valtion ja sitä lähellä olevien liikemiesten hallinnassa. Valtio vaikuttaa käsiteltäviin asioihin ohjamalla ilmoitukset sellaiseen mediaan, joka ei uutisoi kiistanalaisia asioita.

Kazakstanin pääkaupungissa Astanassa toimiva sananvapausjärjestö on laskenut, että viime vuonna medialle ohjattiin rahaa mainoksilla 22 miljardia tengeä. Kuluvana vuonna piilotuen odotetaan kaksinkertaistuvan. (Summan suhteuttamiseksi on muistettava, että ruotsalais-suomalaisen teleoperaattorin TeliaSoneran kazakstanilainen tytäryhtiö Kcell tuomittiin maaliskuussa 16 miljoonan eli 64 000 euron sakkoihin määräävän markkina-aseman käytöstä.)

Valtiovalta rahoittaa Kazakstanissa ennen muuta radion ja television toimintaa. Mutta myös sanomalehdet saavat ison osan keskitetysti johdetusta mainostuloista.

Työntekijät pelkäävät työpaikkojensa puolesta

Kazakstanissa ei ole mahdollista kehittää täysimittaista ammattiliittotoimintaa, koska tiedotusvälineiden omistajat vastustavat vahvaa ammattiyhdistystä. Uusien ammattiyhdistysten kehittämisessä Keski-Aasiassa on lähdetty siitä, että niiden on toimintansa edellytyksiä varten pyrittävä myös turvautumaan kansainvälisen journalistien ammatilliseen ja tukeen. Kazakstanin lakien mukaan tämä on sallittua.

Vuosia VIKES:n kumppanina toiminut Adil Soz –järjestössä ollaan hyvin tietoisia siitä, että vapauksien puolesta on tehtävä työtä.

Ammattiyhdistyksien arvovaltaa ei voi vähätellä, koska niille on taattu lainsäädännössä tietty asema. Media-alalla työskentelevien oletetaan tuntevan velvollisuutensa ja niin tehdessään he ovat kaikkien asialla. Keski-Aasiassa työlainsäädännön puutteet vaikeuttavat työolosuhteiden parannuksia ja tasa-arvoista kohtelua.

Sananvapausjärjestöjen oman määritelmän mukaan on aluksi tärkeää verrata kansallista lainsäädäntöä ja kansainvälisiä normeja, jotta havaitaan ristiriitaisuudet ja vastaavuudet. Eräs sananvapausjärjestöjen tavoite on kouluttaa ammattitaitoisia sovittelijoita, jotka voisivat olla juridisesti pätevä neuvotteleva elin työnantajan ja työntekijän välillä.

Ammattiliitoltaan journalistit saavat todellista tukea oikeuksiensa puolustamiseksi, ja pystyvät opastamaan kollegoitaan velvollisuuksien tuntemisessa.

VIKES:n Kazakstan yhteistyön aikana on tehty paljon töitä toimitusten ammattiyhdistysten rekisteröimiseksi. Viime vuonna käytettiin varojen säästämiseksi videoneuvotteluja. Tämä menetelmä on yleisesti käytössä Kazakstanissa pitkien etäisyyksien takia.

Loppuvuodesta 2013 Kazakstanissa pidetyn VIKES:n kumppanin seminaarin arvioiden pohjalta VIKES:n kumppanit uskovat, että koko maan kattavan media-alan uuden ammattiliiton perustamiselle on edellytykset vuoden 2014 aikana. Olemme luomassa yhteyksiä kansainvälisten järjestöjen asiantuntijoihin, jotta journalistien avuksi saadaan mahdollisimman ammattitaitoista ja laadukasta tukea.

Teksti ja kuvat: toimittaja Jarmo Koponen, Keski-Aasian journalistit hankkeen koordinaattori