Skip to main content
Olen eurooppalainenUutiset

Kehitysjournalismin palkinto Taina Tervoselle

Kirjoittajalta 21.1.2021Ei kommentteja

Taina Tervosen Image-lehdessä ilmestynyt juttu ”Kadonneiden laiva” on voittanut vuoden 2020 Kehitysjournalismin palkinnon. Erinomainen artikkeli kuljettaa lukijan siirtolaisuuden lähteille, toteaa palkinnosta päättänyt raati.

Kehitysjournalismin palkinnon on voittanut vapaa toimittaja Taina Tervonen jutullaan ”Kadonneiden laiva”, joka julkaistiin Image-lehdessä syyskuussa 2019. Kolmen tuhannen euron suuruinen palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa.

Kadonneiden laiva perustuu syväluotaavaan, useassa maassa tapahtuneeseen työhön. Se kertoo tarinan Venetsian biennaalissa esillä olleesta haaksirikkoutuneesta laivasta ja sen matkustajista.

Taina Tervonen

Taina Tervonen. Kuva: Vincent Capman

Tervonen on raadin mukaan päässyt Eurooppaan suuntautuvan siirtolaisuusteeman ytimeen matkustettuaan Senegaliin. Hän on luonut tarinallisesti eheän, monitasoisen ja ajatuksia herättävän kokonaisuuden.

“Jutussa onnistutaan laivan hylyn kautta mietteliäinä sukeltamaan meren pohjaan, sieltä todellisuuteen ja antamaan kasvot niin usein tuntemattomiksi jääville uhreille”, kuvailee raadin jäsen, toimittaja ja tietokirjailija Rauli Virtanen.

“Omaisten haastattelut, lähdön syyt, olosuhteet ja matkalle valitut on kirjattu Senegalissa tarkasti ja kauniilla kielellä.”

”Kadonneiden laiva” on Tervosen mukaan osa lähes neljä vuotta kestänyttä projektia, joka kertoo Välimeren kadonneista. Siihen kuuluu myös valokuvaaja Anna Aution kanssa tehty kirja Hukkuneet, sekä ranskalaisen Les Jours -median julkaisema 20-osainen juttusarja ”Les Disparus”.

”Olen kirjoittanut siirtolaisuudesta koko sen ajan, jonka olen toimittajana tehnyt töitä, eli 20 vuotta. Tuossa ajassa Euroopan rajat ovat sulkeutuneet aina vain tiukemmin ulkopuolelta tulevilta, mutta eurooppalaisten liikkuminen maailmalla on kasvanut”, Tervonen sanoo.

”Lähteminen on aina painava päätös. Taakse on jätettävä monta asiaa: koti, kieli, omaiset, ystävät. Tiedän sen nahoissani, koska olen itsekin sen päätöksen elämässäni tehnyt, niin kuin vanhempani aikoinaan minua ennen. Ihmiset ovat liikkuvaa sorttia. Miksi minulla on oikeus ylittää rajat laillisesti ja turvallisesti, mutta jutun senegalilaiselle Mamadou Seydoulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin laittaa henkensä pantiksi? Ehkä tämä on se kysymys, joka saa minut palaamaan näihin aiheisiin kerta toisensa jälkeen.”

”Freelancerina palkinto tarkoittaa minulle myös hyvin konkreettista asiaa: mahdollisuutta rahoittaa seuraavaa työn alla olevaa projektiani, joka kertoo afrikkalaisten esineiden matkasta eurooppalaisiin museoihin ja siirtomaa-ajan väkivallan yhteyksistä Black Lives Matter -liikkeeseen.”

“Kadonneiden laivassa” Tervonen tarttuu tärkeään aiheeseen, josta uutisoidaan aivan liian vähän. Erityisesti raati arvosti sitä, että vapaa toimittaja on tehnyt näin vaativan työn.

”Eurooppalaisten silmien alla tapahtuu järkyttäviä asioita, kuten ihan kaikki tietävät”, sanoo toinen raadin jäsen, journalistiikan työelämäprofessori Reetta Räty.

”Tässä jutussa laiminlyöntejä, välinpitämättömyyttä, häikäilemättömyyttä, kurjuutta, toivoa, menetyksiä ja lähtijöiden arkea katsotaan silmiin. Kadonneiden laiva on perusteellinen, monella tasolla liikkuva juttu. Ollaan maailmalla, otetaan selvää, etsitään ihmiset, istutaan juttelemaan, kuunnellaan – tämä on ymmärrystä lisäävää journalismia.”

Entistä puhuttelevampi jutusta olisi raadin mielestä tullut, jos sen kuvitukseen olisi panostettu käyttämällä kuvituksena kuvajournalistien ottamia, puhuttelevia ja aihetta avaavia kuvia. Siksi raati halusi palkita nimenomaisesti toimittajan työn.

Kunniamaininta Ylen Ulkolinjan työryhmälle

Raati jakoi kilpailussa myös kunniamaininnan. Sen saa Ylen Ulkolinja -työryhmä mobiililaitteille tarkoitetusta erikoisartikkelistaan ”Maria pakenee kahden pienen tyttärensä kanssa kiristystä, väkivaltaa ja kuolemaa – yli 700 kilometrin pakomatka kävellen ja liftaten Hondurasista Meksikoon

“Tämä on aivan huippuluokkaa oleva dokumenttireportaasi maahanmuuton väkivaltaisilta juurilta. Hieno käsikirjoitus, seuranta, kuvaus ja leikkaus”, kehuu Rauli Virtanen.

Raati huomautti, että Honduras ja sen naapurit kuuluvat seutuun, joka jää suomalaisessa journalismissa vähälle huomiolle.

Päähenkilö Marian oma ääni kuuluu jutussa hienosti, raati sanoo. Artikkelin tekijät on häivytetty, ja Marian tarinaan on helppo uppoutua. Kokonaisuus on laadukas ja huolella tehty, myös visuaalisesti.

Raadin jäsen, kuvajournalisti Hannamari Shakya pitää juttua merkittävänä, syväluotaavana digitaalisena journalismina, jota soisi tehtävän Suomessa enemmän.

”Erityisen tärkeää on, että ääni on paikallisilla, tavallisilla ihmisillä. Myös visuaalinen toteutus on tehty ajatuksella ja laadukkaasti”, hän sanoo.

Parhaimmillaan globaaleista asioista kerrottaessa otetaan huomioon myös laadukas visuaalinen journalismi. Raati kiitti myös Ulkolinjan työryhmän monialaista yhteistyötä, jolla on saatu aikaan uudenlaisia tarinankerronan tapoja, kuten heidän tekemänsä digitaalinen journalismi osoittaa.

Kilpailun kaksi palkittua työtä olivat raadin mielestä hyvin tasaväkiset.

Raati kiitti Ylen työryhmää maailmanluokan journalismista ja uuden tekniikan hyödyntämisestä, mutta  päätti harkinnan jälkeen nostaa kehitysjournalismikilpailun nyt alkaneen historian ensimmäiseksi voittajaksi vapaan toimittajan vähäisillä resursseilla tehdyn loistavan työn.

Mikä kehitysjournalismin palkinto?

Kehitysjournalismin palkinto on Suomen Punaisen Ristin, Viestintä ja kehitys -säätiö Vikesin, Helsingin Sanomain Säätiön ja Journalistiliiton perustama palkinto, joka jaettiin nyt ensimmäistä kertaa. Kuka tahansa sai ehdottaa kilpailuun vuoden aikana suomalaisessa mediassa julkaistuja journalistisia sisältöjä.

Kehitysjournalismiksi raati katsoi sisällöt, jotka käsittelevät globaalin kestävän kehityksen teemoja, tuovat uutta ajateltavaa ja tarjoavat uudenlaisia näkökulmia kehittyvien maiden todellisuuteen.

Voittajan valitsi riippumaton asiantuntijaraati, johon kuuluivat Tampereen yliopiston journalistiikan työelämäprofessori Reetta Räty, vapaa toimittaja Outi Salovaara, dokumentaristi Hannamari Shakya, SPR:n kansainvälisten ohjelmien päällikkö Maria Suoheimo ja ulkomaankirjeenvaihtaja Rauli Virtanen.

Raati painotti valinnoissaan, että laadukas kehitysjournalismi avaa ikkunan toiseen maailmaan ja auttaa ymmärtämään sitä. Laadukkaat jutut antavat ääntä ihmisille itselleen.

Raati halusi myös painottaa maailmalle lähtemisen merkitystä. Toimituksesta käsinkin voi tehdä hyviä juttuja, mutta aikoina, jolloin kirjeenvaihtajia on vähänlaisesti ja matkarahat tiukassa, on hyvä muistuttaa, että maailmaa ymmärtää usein parhaiten menemällä paikan päälle.

Kehitysjournalismin kompastuskivi on usein se, että tekstiin panostetaan, mutta kuvissa säästellään. Kokonaisuus olisi lähes aina vaikuttavampi, jos käytettäisiin ammattikuvaajia, joita yleensä löytyy joka maasta.

Vuoden 2020 palkinnon teemana oli globaali muuttoliike ja siirtolaisuus. Monessa ehdotetussa jutussa oli ymmärrettävästi käsitelty siirtolaisuuden vaikutuksia Suomeen. Usein linkki globaaliin kontekstiin ja kehityskysymyksiin jäi kuitenkin ohueksi.

Hyvässä kehitysjournalismissa ei ole pakko olla lainkaan yhteyttä Suomeen, raati totesi. Esimerkiksi voittaja ja kunniamaininnan saaja ovat loistavaa journalismia ilman alleviivattua Suomi-linkkiä.

Lisätietoa

Pekka Reinikainen
Vaikuttamistyön suunnittelija
Suomen Punainen Risti
pekka.reinikainen@punainenristi.fi
040 178 2235

Esa Salminen
Viestinnän asiantuntija
Viestintä ja kehitys -säätiö Vikes
esa.salminen@vikes.fi
050 464 9532