Skip to main content
Lehdistönvapauden päiväUutiset

Kaius Niemi: Maailman vapainkin lehdistö on uhattuna

Kirjoittajalta 9.12.2020Ei kommentteja
Vinjetti, jossa lehdistönvapauden päivän logo

Lehdistönvapaus säilyy elinvoimaisena, jos sitä uhkaavat kehityskulut tunnistetaan ja niitä vastaan kamppaillaan, sanoo Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi.

Kaius Niemi

Kuva: Rio Gandara / HS

Rajan takana Venäjällä lehdistönvapaus on huonolla tolalla. Puolassa, Unkarissa ja Bulgariassa median asema on heikentynyt nopeasti. Yhdysvaltain presidentti on kutsunut mediaa ”kansan viholliseksi”. Lehdistönvapaus on ympäri maailmaa uhattuna, mutta Suomi ja muut Pohjoismaat pärjäävät vertailuissa: Toimittajat ilman rajoja -järjestön tämän vuoden lehdistönvapausindeksissä Suomi oli Norjan jälkeen kakkonen.

Asioiden hyvään tolaan ei silti pidä tuudittautua, sanoo Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi. Esimerkiksi siksi, että Suomessa toimittajien painostus, häirintä ja muut vaikuttamisyritykset ovat lisääntyneet, eritoten sosiaalisen median alustoilla. Osa häirinnästä on satunnaista ja yksittäistä, osa koordinoitua.

Kaiken häirinnän yleistyminen voi johtaa vaivihkaa itsesensuuriin, jolla saattaa olla kauaskantoisia seurauksia.

”Toimittajia pidetään kovapintaisina ja -nahkaisina, mutta häirintä voi vaikuttaa toimittajan haluun tarttua joihinkin aihepiireihin tai uutisoida tietyistä henkilöistä”, Niemi sanoo.

Viime vuosina toimittajien häirintää ja uhkailua on käsitelty oikeudessa useaan otteeseen. Niemi uskoo, että uudessa tilanteessa lainsäädäntöä pitää koetella. Ennakkopäätöksiä tarvitaan, jotta päästään siitä ajatuksesta, että verkossa voi tehdä ”mitä vain”.

Niemi on myös ollut päätoimittajana mukana perustamassa toimittajajärjestöjen ja mediayhtiöiden yhteistä journalistien tukirahastoa, jonka tarkoitus on auttaa verkkovihan ja ja häirinnän kohteeksi joutuneita toimittajia.

”Rahasto on tärkeä, koska keskustelun lisäksi media-alan toimijoiden tulee tarjota toimittajille laajasti tukea”, Niemi sanoo.

Keskustelua vai kaikukammioita?

Suomi on pitkään ollut vapaan lehdistön mallimaa, mutta ajat ovat muuttuneet. Kaukana ovat ne ajat, kun Hesari tai puoli yhdeksän uutiset saattoivat yksin ohjailla suomalaisten puheenaiheita. Mediakenttä on moninaistunut, uusi teknologia vallannut alaa, eikä koko kansan mediamonopoleihin ole paluuta.

Julkisen keskustelun siirtyminen verkkoon muuttaa myös tapoja, joilla puhutaan. Kaius Niemi pitää huolestuttavana sitä, että media asetetaan herkästi poliittisten kiistojen osapuoleksi.

”Jos poliitikko kritisoi omissa kanavissaan lehtiartikkelia, hän saa paremmin tykkäyksiä ja reaktioita kuin omia näkemyksiä esittämällä.”

Tällöin herkästi hyökätään viestin välittäjää — toimittajaa tai mediaa — vastaan, ja itse asia jää taka-alalle. Poliittista identiteettiä koskevissa keskusteluissa vaakakupissa painaa se, kenen puolella ollaan, eikä se, kuka perustelee väitteensä parhaiten. Samalla sietokyky erimielisyyttä kohtaan kapenee.

”Journalismin erottaa muusta keskustelusta se, että journalismi pohjaa faktoihin. Mediakritiikki on tervetullutta, mutta kritiikki merkitsee rakentavaa puhetta sisällöistä”, Niemi sanoo.

Vapaus on rakennettava

Suomessa on vahva lehdistönvapauden ja riippumattoman lehdistön perinne. Mediayritykset eivät anna mainostajien pompotella, ja Yleisradio pyrkii pitämään kiinni puolueettomuudestaan, vaikka rahat tulevatkin valtion budjetista. Lehdistönvapaus elää jatkossakin paksusti vain, jos sitä vaalitaan, uskoo Niemi.

Keväällä 2020 Ilmajoki-lehden päätoimittaja irtisanoutui johtoportaan painostuksen vuoksi sen jälkeen, kun lehti oli uutisoinut kunnanvaltuutetun saapuneen ulkomailta ilman koronakaranteenia. Niemen mielestä päätoimittajan esimerkki oli tärkeä, koska yleisön on voitava luottaa, että valta ja vastuu journalismista ei karkaa toimituksen ulkopuolelle.

Toinen tuore esimerkki on keskustelu verotiedoista. Verottaja on tulkinnut verotietojen julkisuutta säätelevää lakia niin, että se voi pyynnöstä piilottaa verotietoja medialle toimitettavasta suurituloisten listasta. Monet mediat ja oikeusoppineet ovat kärkkäästi kyseenalaistaneet tulkinnan, koska julkisuusperiaate on sananvapauden ja demokratian kulmakiviä.

”Suomen asiakirjajulkisuuslainsäädäntöä pitäisi tulkita maksimaalisen avoimuuden kannalta, ja voisimme olla tässä maailman paras valtio”, Niemi pohtii.

Kysymykset asiakirjajulkisuudesta tai journalistisesta päätäntävallasta eivät ole vain median asioita, vaan ne säteilevät laajasti koko yhteiskuntaan — hyvässä tai pahassa. Siksi kiihtynyt keskustelu lehdistönvapaudesta onkin ollut tärkeää ja ajankohtaista.

”Vapaata tiedonvälitystä ei oikeastaan huomaakaan silloin, kun se toimii hyvin. Viime vuosina on taas tullut näkyväksi, että lehdistönvapaus ei ole itsestäänselvyys, vaan sitä pitää rakentaa”, Niemi sanoo.

  • Maailman lehdistönvapauden päivää vietetään 9. joulukuuta. Kansainvälinen lehdistönvapauden konferenssi 9.—10.12 verkossa. Rekisteröidy ja seuraa livenä.

Teksti: Mikko Pelttari