Skip to main content
Olen eurooppalainenUutiset

Kaikki eivät tunnista itseään mediasta, ja tähän journalismin pitäisi kiinnittää nyt huomiota

Kirjoittajalta 17.1.2022Ei kommentteja

Median rooli yhteiskunnan peilinä on joutunut viime aikoina kriittisen tarkastelun alle. Aiheeseen syvennyttiin myös syksyn lopulla Tampereella Representation Matters! -klubilla median ammattilaisten kanssa.

Ihmisjoukko kuuntelee keskittyneesti esityksiä Representation Matters! -klubin pinkissä valaistuksessa.

Klubi-iltaan osallistui melkein 200 media-alan ammattilaista. Kuva: Nikke Sillanpää, RARE Media.

Marraskuun lopulla Tampereella todistettiin harvinaista näkyä, ainakin monen tamperelaisen mielestä, kun lähes 200 ihmistä oli kerääntynyt perjantai-iltana kuuntelemaan asiapuhetta mediasta ja moninaisuudesta Tampereen Klubille. Tamperelaisen, palkitun RARE Median, Vikesin, Yhdenvertaisuusvaltuutetun ja Journalistiliiton yhteinen Representation Matters! -klubi kokosi yhteen media-alan ammattilaisia ammentamaan tuoreita ajatuksia representaatiosta ja yhdenvertaisuudesta mediassa.

”Onko journalistisen median tehtävä edistää yhdenvertaisuutta?”, oli yksi kysymyksistä, johon RARE Median toimitusjohtaja Vilma Rimpelä, toimittaja Reetta Räty sekä tutkija ja toimittaja Karim Maïche ottivat kantaa illan aikana.

”Perinteisestihän on ajateltu, että demokratian ja oikeudenmukaisuuden edistäminen sekä sananvapaus ovat median tehtävä”, totesi Räty.

Klubilla esitellyn RARE Median Kenen tietoo? -oppaan taustakyselyyn osallistuneet vakuuttivat tätä samaa: yli 97 prosenttia oli sitä mieltä, että yhdenvertaisuuden edistäminen on yksi journalistisen median tehtävistä.

Emmi Nuorgam (vas.), Vilma Rimpelä, Reetta Räty ja Karim Maïche istuvat ringissä keskustelemassa.Kuva: Liisa Matveychuk, RARE Media.

Tapahtumassa vallinneesta yleisestä yhteisymmärryksestä huolimatta yhdenvertaisuus ei kuitenkaan ole yltänyt mediakuvastoon asti. Se on edelleen hyvin valkoista, keski-ikäistä ja keskiluokkaista – kuten myös toimituskunta. Maïchen mielestä joissakin asioissa on menty jopa taaksepäin, hän totesi viitaten syksyn Nenäpäivä- ja Afrikan tähti -keskusteluihin.

”Pitää ymmärtää, ei hyväksyä, niitä, joille moninaisuus on vaikea juttu. Muuten ei päästä keskustelussa eteenpäin”, totesi Maïche.

Räty kuitenkin painotti, että varsinaista vastustusta moninaisuuden käsittelyyn toimituksissa ei ainakaan isossa mittakaavassa ole. Kenen tietoo? -oppaan taustakyselykin osoitti, että ongelmat moninaisuuden vähäiseen tai heikkoon käsittelyyn ovat enemmänkin totutuissa tavoissa ja tiukoissa resursseissa.

”Journalistinen media on eliitin areena”

Median tehtävä on kuvata, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Klubi-illan keskustelussa nousi kuitenkin esille huoli siitä, että tämä ei toteudu tällä hetkellä. Suomalainen media ei kuvaa suomalaista yhteiskuntaa.

”Olen itsekin päätynyt monesti pohtimaan sitä, etten tunnista itseäni mediasta”, totesi Rimpelä.

Kokemukset Rimpelällä eivät ole jääneet pelkästään henkilökohtaiselle tasolle. Rimpelän luotsaamasta RARE Mediasta luotu mediakuva ei ole aina sitä, mitä tekijät toivoisivat. RAREa käsittelevät jutut ovat usein saaneet aktivistikehyksen, jossa tekijät esitetään nuorina ja haastajina. Nuoria ja haastajia he ovatkin, mutta siinä ei ole kaikki. Nuoruus on vetänyt puoleensa palautetta myös lukijoilta.

”Välillä saa lukea kommentointia, että noi on liian nuoria ymmärtääkseen mistään mitään. Kertoo, että lukijoiden mielestä keskiluokkainen, keski-ikäinen, valkoinen henkilö on se, joka ymmärtää näitä asioita paremmin”, sanoi Rimpelä.

Rädyn mielestä yksi ongelma on vakiintunut uutiskäsitys eli se, mikä nähdään arvokkaana tietona välittää journalismissa. Rädyn mielestä asia usein muuttuu ison osan silmissä relevantiksi, kun joku tarpeeksi vakuuttava sanoo sen mediassa.

”Eli aina, kun näkee jonkun ihmisen kravaatti kaulassa, ajattelee, että tuolla on jotain tärkeää sanottavaa”, tiivisti klubi-illan juontaja Emmi Nuorgam.

Valta kerääntyy vallan luokse ja mediassa helposti pääsevät ääneen ne, joilla on jo ennestään valtaa – kuten poliitikot ja julkisuuden henkilöt. Journalismille tämä on tuttu keskustelu jo pitkältä ajalta.

”Media on perinteisesti eliitin areena, jossa eliitin keskustelut käydään, ja journalistinen media on mielestäni jopa tyytyväinen, että se on se areena, jossa isot keskustelut käydään ja johon eri tahot kerääntyvät”, totesi Räty.

”Se kenen äänellä journalismi puhuu ja ei puhu on journalismin klassisia kysymyksiä.”

Miten mediakuva saadaan yhdenvertaisemmaksi?

”Aika usein journalistisella medialla on tapana pestä kätensä monenlaisista keskusteluista ja siirtyä raportoijan rooliin. Että me kerromme siitä, mitä muut tekevät ja meillä ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa”, totesi Nuorgam.

Kenen tietoo? -oppaan taustakyselyyn osallistuneet sen sijaan toivoivat medialta aukikirjoitettuja arvoja, joiden takana seisoa. Rimpelän mielestä ei kuitenkaan riitä, että sanotaan edistävän yhdenvertaisuutta.

”Pitää kertoa, että miten, missä ja miten paljon yhdenvertaisuus näkyy.”

Seuranta, tilastot, koulutus ja vahva johtajuus on nostettu moninaisuutta edistäväksi toiminnoiksi Kenen tietoo? -oppaassa. Isoin merkitys on kuitenkin sillä, kenen ääni mediassa kuuluu – haastateltavana, asiantuntijana ja median tekijänä. Näkökulmiin vaikuttaa toimituksen yksipuolisuus, mikä johtaa helposti siihen, että keskiluokalle vieraat asiat esitetään poikkeuksina.

”Entä jos rekrytoinnissa ei etsittäisi aina sitä, jonka työkokemus on mittavin vaan sitä, jonka näkökulma toimituksista puuttuu?” kysyi Nuorgam.

Kuten oppassaakin sanotaan, moninaisella työyhteisöllä on vaikutusta sisältöjen moninaisuuteen.

Representation Matters! -klubi järjestettiin Tampereen klubilla 26.11.2021. Klubilla nähtiin keskustelutilaisuuden lisäksi r&b-artistin Rebecan esitys sekä drag-artisti Lady Clapbackin ja runoilija-aktivisti Piki Rantasen yhteisesitys. Klubi oli osa Olen eurooppalainen -hanketta, jota on rahoittanut Euroopan unioni. Katso koko tallenne klubista ylläolevasta upotuksesta.