Skip to main content
Olen eurooppalainenUutiset

Ensin Närpiö oli mediassa monikulttuurisuuden menestystarina, sitten varoittava esimerkki

Kirjoittajalta 17.5.2022Ei kommentteja

Vikesin Olen eurooppalainen -hankkeen webinaarissa pohdittiin sitä, miten haastavia ja kiistanalaisia aiheita voi käsitellä mediassa vastuullisesti. Keskustelu käytiin Närpiössä, jossa on omaakin kokemusta mediakohuista.

Neljä ihmistä katsoo hymyillen kameraan

Anja Kuusisto, Mikko Hautakangas, Hanna Hietikko ja Kirsi Koivuporras keskustelivat median moninaisuudesta ja toimintatavoista.

Närpiön julkisuuskuva oli pitkään mairitteleva. Pieni Pohjanmaan kunta oli ottanut vastaan suuret määrät työperäistä maahanmuuttoa ja turvapaikanhakijoita jo 1980-luvun vietnamilaispakolaisista lähtien.

Julkisuuteen piirtyi kuva monikulttuurisesta yhteisöstä, jossa kaikki oli hyvin.

”Oli tavatonta, että niin pieni yhteisö oli monikulttuurinen”, kuvasi Syd-Österbotten-lehden päätoimittaja Anja Kuusisto Vikesin webinaarissa 10. toukokuuta.

Kunta halusi Kuusiston mukaan tietoisesti antaa positiivista kuvaa ja se oli enimmäkseen totta. Närpiöön kasvihuonetyöhön muuttaneet vietnamilaiset ja metalliteollisuuden töihin muuttaneet bosnialaiset ovat sopeutuneet enimmäkseen hyvin.

”Kohut unohtuvat kyllä”

Sitten tuli käänne. Poliisi tutkii edelleen kiskontatapausta, jossa yrittäjäpariskuntaa epäillään rahastaneen Suomeen töihin pyrkiviä vietnamilaisia. Syntyi somekohu, jonka tuoksinnassa osa on ilmoittanut boikotoivansa jatkossa Närpiön tomaatteja ja kurkkuja.

Webinaarissa puhui myös Tampereen yliopiston tutkija Mikko Hautakangas. Hän ei ole tutkinut Närpiön mediakohua tai julkisuutta, mutta Hautakangas sanoi yleisellä tasolla, että skandaali ei ole yleensä niin paha mainehaitta kuin sen keskeltä käsin ajatellaan. Skandaaleilla on tapana unohtua nopeasti.

”En olisi huolissani siitä, että joku nyt huutelee, ettei enää osta Närpiön tomaatteja.”

Kaupunkien ja kuntien brändityössä on hänestä usein riski, että kriittiset äänet eivät pääse kuuluviin ja kielteistä keskustelua pelätään liikaa.

”Kerrotaan helposti menestystarinoita kotoutuneista ihmisistä, jotka ovat oppineet paikalliset tavat. Entä ne, jotka eivät kotoudu? Heidänkin tarinansa pitäisi kuulua. Se on tärkeä osa minkä tahansa yhteisön kehitystä.”

Keskustelun kolmas osallistuja oli päätoimittaja Hanna Hietikko opiskelijamedia Pomediasta.

Hän muistutti, että maahanmuuttajien rooli mediassa on usein kapea ja keskittyy usein siihen, että pitää olla kiitollinen. Mediassa voisi näyttää myös vihaisia tai pettyneitä maahanmuuttajia.

Hänestä Närpiö olisi tässä tapauksessa voinut valita otokseen mieluummin, että ”meillä ongelmia, mutta osaamme ratkaista ne.”

”Se olisi paljon vahvempi brändi kuin se, että kaikki on hyvin”, Hautakangas sanoi.

Miten moninaisia ääniä kuuluviin?

Media lähti ensin mukaan Närpiön positiiviseen tarinaan, ja kun kiskontatapaus paljastui, media kertoi siitäkin Suomessa laajasti. Webinaarissa nähdyllä videolla närpiöläiset nuoret pahoittelivat, että mediassa annettiin negatiivinen kuva koko Närpiöstä tai kaikista vietnamilaisista.

Miten tapauksesta kirjoitettiin paikallismediassa?

”Ensin äänessä oli poliisi, sitten kasvihuoneyrittäjät, jotka kokivat että heidän on sanottava jotain”, kertoi Anja Kuusisto.

Lehti teki myös haastatteluita Närpiöön muualta muuttaneiden ihmisten kanssa ja siirtolaisia tukevien tahojen kanssa. Mutta yksi ryhmä jäi pimentoon.

”Me emme saaneet uhreja ääneen. Se on surullista, koska heidän näkökulmansa olisi tärkeää kuulla”, Kuusisto sanoo.

Vikesin Kirsi Koivuporras sanoi, että Suomen mediassa työperäisestä maahanmuutosta puhutaan yksipuolisesti. Esille nousevat toisaalta se, että ikääntyvään ja matalan syntyvyyden Suomeen tarvitaan työvoimaa ulkomailta ja toisaalta maahanmuuttajien työllistymisen vaikeudet, joskus positiiviset yksilötarinat. Totuus on kuitenkin monitahoisempi. Miten ilmiön monia eri puolia voisi paremmin tuoda esiin, hän kysyi.

”Pitää nähdä enemmän vaivaa”, sano Hanna Hietikko. ”Ei kannata tyytyä ensimmäiseen mieleen tulevaan haastateltavaan, tai siihen joka puhuu hyvin englantia.”

Pomediassa diversiteettiä mietitään paljon, mutta Hietikkokin myöntää, että kansainvälisyyttä käsitellään yleensä opiskelijavaihdon kautta. Turvapaikanhakijoita voisi käsitellä enemmän.

Anja Kuusisto sanoi itsekin tehneensä sen virheen, että valitsi haastateltavaksi englantia puhuvat maahanmuuttajat. Muutenkin monimuotoisuuteen välillä herää, mutta rutiineihin on helppo vaipua takaisin, hän totesi.

Hautakangas vihjasi, että Tampereen yliopisto on kehittänyt mittaria, jolla mediatalot voivat tarkastella jo julkaistujen juttujen monimuotoisuutta ja esimerkiksi sitä, kuka pääsee ääneen.

Työkalu on paraikaa koekäytössä. Hautakangas totesi, että jo mittarin olemassaolo auttaa toimituksia kiinnittämään huomiota monimuotoisuuteen.

”Unohtakaa identiteetit, keskittykää toiveisiin ja pelkoihin”

Hautakangas on mukana sovittelujournalismin yhdistys Sopivassa, jossa pohditaan muun muassa, miten konflikteja helposti herättävistä aiheista voisi tehdä parempaa journalismia.

Hänestä mediassa keskitytään nykyään liikaa identiteetteihin ja lokeroihin. Etsitään juttuihin eri demografisten ryhmien tai identiteettien edustajia – miehiä, naisia, nuoria, maahanmuuttajia – ja asetetaan heidät keskustelemaan keskenään. Tarkoitus voi olla hyvä, mutta tällaisella itse asiassa luodaan eroja ja syvennetään polarisaatiota yhteiskunnassa, Hautakangas sanoi.

Jutuissa voisi mieluummin keskittyä unelmiin, toiveisiin ja pelkoihin, hän vinkkaa.

”Esimerkiksi jonkun maahanmuuttajan hankaluudet saada verokorttia ovat hyvin samastuttava juttuaihe monelle suomalaiselle. Kaikki tietävät, millaista asioiminen verottajan kanssa voi olla.”

Maahanmuuttajilta kysellään, mitä he pitävät suomalaisesta ruoasta, saunasta tai mökkeilystä. Jos näiden sijaan kysyisi, mistä he unelmoivat tai mitä he pelkäävät, jutuista tulisi rakentavampia.

”Kaikki haluavat lapset kouluun, hyvää terveyttä ja pitkää elämää.”

Vikesin Transforming communities -webinaarisarjassa tutkitaan sitä, miten maahan- ja maastamuutto ovat vaikuttaneet erilaisiin yhteisöihin Suomessa. Sarjassa keskustellaan myös median roolista ryhmäsuhteiden ja yhteisön rakentajana ja opitaan, miten käsitellä erilaisia muuttoliikkeitä mediassa eettisesti. Webinaarisarja toteutetaan osana Olen eurooppalainen -hanketta, jonka päätavoitteena on lisätä nuorten ja nuorten toimittajien ymmärrystä muuttoliikkeeseen liittyvistä teemoista.