VIKESin hanke purkaa ennakkoluuloja Kaukasuksen konfliktialueilla

Nuoret toimittajat perehtymässä Kaukasuksen konflikteihin ja naapuriensa näkökulmiin

Teksti ja kuvat: Salla Nazarenko

Matka Armenian pääkaupungista Jerevanista itsenäiseksi julistautuneeseen Vuoristo-Karabahiin kestää kuusi tuntia serpentiinitietä pitkin. Kun taitamme matkaa pikkubussilla, joudumme vähän väliä pysähtymään, kun joku nuorista toimittajista voi pahoin. Matka konfliktialueelle vaatii uhrauksia, välillä varsin kirjaimellisesti.

Matkamme liittyy VIKESin sekä georgialaisen toimittajajärjestö GO Groupin yhteishankkeeseen nimeltä Kaukasuksen kohtauspaikka. Tämän hankkeen perusajatus on koota ryhmiä nuorista toimittajista ja kansalaisjournalisteista ja tutustuttaa heidät Kaukasuksen konflikteihin. Kaukasus on konfliktien repimää, ja erityisesti nuoret toimittajat eivät tiedä naapurimaistaan mitään.

Samalla ennakkoluuloja ja stereotypioita puretaan, kun journalistit tapavat kollegoja rintamalinjojen toiselta puolen.

Vuoristo-Karabahin alue oli armenialaisenemmistöinen autonomia Azerbaidžanin sosialistisen neuvostotasavallan sisällä. 1980-luvulla karabahilaiset alkoivat vaatia liittämistä Armenian neuvostotasavaltaan.  Tilanne johti etnisiin kiistoihin armenialaisten ja azerien välillä ja Neuvostoliiton hajottua täysimittaiseen sotaan.  Vuonna 1991 Vuoristo-Karabah julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi. Armenia ja Azerbaidžan eivät ole solmineet rauhansopinusta ja maiden välillä jatkuu jäätynyt konflikti. Tuhansia sotilaita on kuollut rajavälikohtauksissa vuoden 1994 jälkeen.

VIKESin matkalaiset tutustuivat Vuoristo-Karabahin konfliktiin eri näkökulmista. He tapasivat de facto valtionjohtoa, kansalaisjärjestöaktivisteja, miinanraivaajia sekä matkustivat kyliin ja kaupunkeihin, vierailivat maatilalla ja kaivoksessa keskustellen tavallisten karabahilaisten kanssa. Mukana oli toimittajia Georgiasta, Armeniasta, Etelä-Ossetiasta ja Abhasiasta. Azerbaidžanilaisia oli kutsuttu mukaan myös, mutta journalistit kieltäytyivät matkasta itse. Vuoristo-Karabah on punainen vaate Azerbaidžanin johdolle, ja siellä vierailu on poliittisesti tulenarkaa, jopa riski journalisteille.

”Seuraavaksi täytyy käydä Azerbaidžanissa, jotta tilanteesta saa täydellisen kuvan”, abhasialaistoimittaja Izida Tšvania pohtii.
”Se tuli selväksi, että rauhanneuvotteluissa ei ole mitään edistystä. Erityisen huonoa on se, että Vuoristo-Karabah ei ole osapuolena neuvotteluissa”.

”Mielenkiintoista on etsiä yhtäläisyyksiä omaan konfliktiimme ja sen ratkaisuyrityksiin.”

Tapaamisten välillä journalistit keskustelevat intensiivisesti, ja kuten nuoret kaikkialla: nauravat,  vitsailevat ja laulavatkin. Georgialaiset laulut ovat tuttuja ossetialaisille, ossetialaiset tanssit georgialaisille. Ei uskoisi, että alueiden välillä on ollut kaksi sotaa 20 vuoden sisällä ja että toimittajien joukossa on monta kertaa kotinsa menettäneitä.

”Näiltä matkoilta saa tietoa, jota ei netistä löydy”, georgialainen Sopho Bukia pohtii.
”Faktatietojen lisäksi aistimme ilmapiiriä, asioita joita ei muiden jutuissa lue. Ja tietenkin kontakteja. Jos tarvitsen tietoa Abhasiasta tai Etelä-Ossetiasta, minulla on kenelle soittaa.”

Ja kuten kaikkialla maailmassa, sosiaalinen media on myös Kaukasuksella tärkeä. ”Löydä minut Facebookista!” journalistit huikkaavat toisilleen matkan päättyessä jälleen Jerevaniin. Moni matkalainen on jo julkaissut ensimmäiset juttunsa nettisivuilla, ja lisää tuotetaan koko ajan.

”Minä tein lyhyen reportaasin Jerevanista, ja sain paljon kiitosta”, georgialainen Malhaz Tškadua  sanoo.
”Moni georgialainen ei ole koskaan käynyt naapurimaa Armeniassa, ja itsellenikin Jerevan oli positiivinen yllätys. Yhteiskuntamme ovat ennakkoluulojen varassa, ja se on surullista.”

Iltapuheissa mieleen tulee jopa yhteinen Kaukasus. Nuorten toimittajien on vaikea ymmärtää, miksi yhdentyvän Euroopan naapurissa elää piikkilankojen ja miinakenttien viiruttama alue – alue, jonka asukkailla on paljon yhteistä.
”Sodassa ei ole voittajia, pelkkiä häviäjiä”; toimittajat myöntävät.
”Ehkäpä joku päivä myös valtionjohtomme sen ymmärtää, ja tänne syntyy meidän oma Schengen-alueemme: passiton ja rajaton vapaan liikkuvuuden vyöhyke”.
Siihen on Kaukasuksella vielä pitkä matka, mutta tätä toimittajaryhmää katsoessaan siihen melkein uskoo.

Rankaisemattomuus puhuttaa maailman sananvapausjärjestöjä

Venäläistoimittaja Anna Politkovskajan murhajuttu sai uuden käänteen toukokuun viimeisenä päivänä, kun murhasta epäilty mies pidätettiin. Tämä ei sinänsä vielä merkitse mitään; epäilty itse vakuuttelee syyttömyyttään, ja Politkovskajan omaiset muistuttavat, että murhaajan löytämistäkin tärkeämpää on löytää murhan tilannut taho.

IFEXin johtaja Annie Game (oikealla) ja venäläisen Centre for Journalism in Extreme Situations'n pomo Olga Kravtsova.

Politkovskaja ei ole yksin. Tällä hetkellä maailmassa on ratkaisematta 251 toimittajamurhaa. Ratkaisemattomuus on samalla rankaisemattomuutta. Asiaan on ehdottomasti puututtava, muistutti maailman sananvapausjärjestöjen verkoston IFEXin maailmankokous Beirutissa kesäkuun alussa.

Eräs IFEXin näkyvistä jäsenistä, yhdysvaltalainen Committee to Protect Journalists, julkisti kesäkuun ensimmäisenä uudenlaisen sananvapaustilaston, rankaisemattomuusindeksin. Indeksistä löytyvät kaikki maailman maat, joissa tapahtuu ratkaisematta jääviä toimittajamurhia.

”Toimittajien tarkoituksellinen murhaaminen toimii viestinä muille, pitäen huolen siitä, että arkaluontoiset aiheet eivät vuoda julkisuuteen”, CPJ:n johtaja Joel Simon sanoi konferenssissa.

Yli 40 prosenttia murhatuista toimittajista oli saanut tappouhkauksia. IFEXin jäsenjärjestöt uskovatkin, että jos viranomaiset kaikkialla maailmassa ottaisivat uhkat vakavasti, murhia voitaisiin ennaltaehkäistä.

Rankaisemattomuusindeksin huipulta löytyvät Irak, Somalia ja Filippiinit. Näissä maissa toimittajien tarkoituksellisia murhia tapahtuu vuosittain paljon, ja suuri määrä jää ratkaisematta. Suurin riski tulla murhatuksi on paikallisilla toimittajilla; kansainvälisten kirjeenvaihtajien työ on paikalliskollegojen arkeen verrattuna varsin turvallista.

IFEXin jäsenjärjestöt nimittivät marraskuun 23. päivän kansainväliseksi rankaisemattomuuden päiväksi, jolloin selvittämättömiä toimittajamurhia nostetaan esiin eri puolilla maailmaa.

Sananvapausjärjestöjen verkoston International Freedom of Expression EXChangen maailmankokous pidettiin Beirutissa touko-kesäkuun vaihteessa. Kokoukseen osallistui satoja sananvapausaktivisteja, journalisteja ja rahoittajajärjestöjen edustajia eri puolilta maailmaa. Rankaisemattomuuden lisäksi kokouksessa käsiteltiin mm. internetin uusia uhkia journalisteille, Unkarin medialakitilannetta, journalistietiikkaa sekä sananvapauskampanjoita.

VIKES on tukenut IFEXin työtä Tunisiassa, Afrikassa ja Nepalissa vuosina 2007-2009 sekä Keski-Aasiassa vuosina 2009 – 2011.

Lisätietoa:

IFEXin nettisivu www.ifex.org

IFEXin maailmankonferenssin blogi https://ifexgm2011.wordpress.com/

Committee to Protect Journalists’n rankaisemattomuusindeksi

http://cpj.org/reports/2011/06/2011-impunity-index-getting-away-murder.php

Palestiinalainen journalismi sopeutuu konfliktiin

PNN-uutissivuston päätoimittaja Fadi Abu Sada Vikesin vieraana

 
Viestintä ja kehitys -säätiön (Vikes) Journalismi Palestiinassa -seminaari Helsingissä 7. joulukuuta 2010 vei osallistujansa hetkessä toimittajan työn olennaisimpiin ongelmiin Lähi-idässä.
Seminaarin pääalustajana oli Palestine News Networkin (PNN) johtaja, päätoimittaja Fadi Abu Sada. Mielenkiintoisia puheenvuoroja kuultiin myös Diakonia ammattikorkeakoulun Turun yksikön (Diak) opiskelija- ja opettajavaihdossa Beetlehmin yliopistossa olleiden nuorten suomalaisten kokemuksista.
Seminaarin keskeinen viesti oli, että journalismi Palestiinassa ei ole pelkästään raportointia kipeästä Israelin ja Palestiinan välisestä konfliktista vaan myös arkipäivän elämästä kertomista. Palestiinassa journalismi – kuten muukin elämä – on joutunut sopeutumaan pitkään jatkuneeseen konfliktiin.

Vikesin projekti apua ja sillan rakentamista

Seminaari liittyi Vikesin rahoittamaan Turun Diakin ja Betlehemin yliopiston projektiin, jolla järjestetään mediakasvatusta palestiinalaisille.
Diak on jo yli kymmenen vuoden ajan antanut palestiinalaisille mediakoulutusta. Viimeiset viisi vuotta tätä työtä on tehty 2005 perustetun Vikesin  tukemana.
Vikesin toiminnanjohtaja Marjut Helminen sanoo, että Palestiina-projekti on oivallinen ja käytännöllinen tie tarjota suomalaisille nuorille viestinnän opiskelijoille mahdollisuus tutustua Lähi-idän keskeisimmän kriisipesäkkeen problematiikkaan ja alansa opetukseen ja opiskelijoihin siellä.
– Tällaiset projektit ovat myös siltojen rakentamista eri maiden ja kulttuurien välille.

teksti ja kuvat: Jouko Huru

Fadi Abu Sada vieraili Helsingin jälkeen myös Turussa, siellä erityisesti Diakin vieraana.Palestiina seminaari Fadi Abu Sadan ja Marjut Helminen

Seminaarista, sen vieraista ja aiheista lisää tällä sivustolla:

Päätoimittaja Fadi Abu Sadan haastattelu: Pelstiinassa vaikea olla riippumaton journalisti

Nuoret suomalaistoimittajat Palestiinassa: Työ Palestiinassa avaa silmät

Palestiinassa vaikeaa olla riippumaton journalisti

Teksti ja kuvat: Jouko Huru

Fadi Abu Sada - Palestine News Network

Palestine News Network -sivuston (PNN) päätoimittaja Fadi Abu Sada liehuttaa Lähi-idässä harvinaisen vapaan ja riippumattoman tiedonvälityksen lippua

Päätoimittaja Fadi Abu Sadan, 35, johtama Palestine News Network (PNN) on Palestiinan ensimmäinen ja merkittävin riippumaton uutissivusto. Sen toimitus sijaitsee Länsirannalla Betlehemissä.

PNN aloitti vuonna 2002. Se tuottaa omia tekstiuutisia ja reportaaseja sekä televisio- ja radio-ohjelmia. Se tarjoaa uutis- ja reportaasipalveluita Palestiinaan ja lähialueen maihin, kuten Libanoniin, Jordaniaan, Syyriaan ja Egyptiin. PNN myy uutispalvelujaan myös kansainvälisille mediataloille, esimerkiksi saksalaiselle Deutsche Wellelle ja alankomaalaiselle Dutch Radiolle.
– Yksi merkittävä toimintasektori on puhelinverkossa tapahtuva mobiiliviestintä. Palestiinalaisia on kaikkialla, joten mobiiliviestinnälle on kysyntää.

Köyhille uutisia ilmaiseksi, länteen rahasta

PNN toimittaa materiaaliaan arabiaksi, englanniksi, saksaksi ja ranskaksi, tulevaisuudessa myös espanjaksi. Betlehemin toimituksessa työskentelee kymmenen journalistia. Muualla Länsirannalla ja Gazassa  toimii vielä yhteensä kahdeksan kirjeenvaihtajaa.
Uutispalvelujaan PNN jakaa ilmaiseksi Palestiinassa ja myös eräille ympäristövaltioiden kansallisille medioille. Länsimaisten medioille palvelut ovat maksullisia.
Rahan hankintaa tärkeämpänä Abu Sada pitää vapaata tiedonvälitystä ja totuudessa pysymistä.
PNN rahoittaa osittain toimintaansa länsimaisten järjestöjen avulla. Pääasiallisia rahoittajia ovat EU, unkarilais-amerikkalaisen miljardööri George Sorosin säätiöiden rahoittama OSI (Open Society Institute) ja yhdysvaltalainen USAID (The United States Agency for International Development).

Riippumattomuudesta ongelmia

Abu Sada ei peittele palestiinalaisten keskinäisiä riitaisuuksia, jotka aiheuttavat paljon päänvaivaa riippumattomalle journalistiselle työlle. Länsirantaa hallitsee El Fatah ja Gazaa Hamas.
Hamasin vastustajaksi leimattu PNN ei voi toimia avoimesti Gazassa, vaan sen reportterit työskentelevät siellä nimettöminä tai peitenimillä ikään kuin muiden medioiden edustajina. Tällä hetkelläkin Gazassa on pari PNN:lle töitä tehnyttä toimittajaa pidätettynä hallituksen vastaisen journalismin vuoksi.
Riippumattoman median olemassaolo ja toimintamahdollisuudet eivät ole itsestään selvyys Lähi-idässä. Abu Sada kertoo, että riippumaton media joutuu toiminnassaan suurempiin tiedonlähdeongelmiin kuin erilaisten poliittisten tahojen tiedotuskanavana toimivat mediat.
Abu Sadan mukaan PNN on kuitenkin jo saavuttanut kansainvälistäkin tunnustusta riippumattomuudestaan.
– Tähtäämme alueen johtavaksi kansainväliseksi uutislähteeksi. Toimimme yleisten riippumattomien medioiden tapaan, joiden lähteet on todennettavissa ja tarkistettavissa. Tässä olemme jo saavuttaneet luottamusta.
Silti kansainväliset mediatalot siteeraavat Abu Sadan mielestä vieläkin aivan liian usein pelkästään israelilaisia lähteitä vaikka uutisoivat Palestiinasta. Hän näkeekin tärkeäksi yhteistyön kehittämisen alueella olevien kansainvälisten mediatalojen reporttereiden kanssa.

Uutisvaihtoa myös israelilaisten kanssa

Konstit ovat monet, kun riippumaton media hankkii tietojaan ja julkaisee niitä. Abu Sada kertoo, että tavatonta ei ole uutisten ensijulkaisijan siirtäminen muualle ja sitten sen referoiminen uudestaan PNN:ssä. Siirtotemppua käytetään keskenään riidoissa olevien Gazan ja Länsirannan palestiinalaisalueiden sekä Palestiinan ja israelilaisten medioiden välillä.
Siirtotemppua ja referointia tarvitaan, kun raportoidaan jomman kumman palestiinalaisalueen johtoa kritisoivia uutisia tai kannanottoja.
– Gazassa voimme julkaista El Fatahiin kriittisesti suhtautuvia raportteja. Samoin tietenkin Länsirannalla Hamasia kritisoivia.
Eräät israelilaisetkin mediat tekevät siirto- ja referointiyhteistyötä PNN:n kanssa. Israelilaismedian on Abu Sadan mukaan joskus turvallisempaa referoida oman hallituksensa kritisoinnissa palestiinalaislähteitä.
Abu Sada pitää tärkeänä, että journalistien työn hankaloittamisesta sekä Gazassa ja Länsirannalla että Israelissa uutisoidaan. Siksipä hän on puolustanut Länsirannalla vaikeuksiin joutuneita Hamasia kannattavia gazalaistoimittajia, vaikkei pidä heidän tuotoksistaan.

Tavallinen elämä jää konfliktin varjoon

Abu Sada tähdentää, että PNN ei pyri olemaan pelkästään uutistoimisto, joka raportoi vain konflikti- ja väkivaltauutisia.
– Me pyrimme koko ajan kertomaan tavallisesta elämästä raportoivilla olosuhteisiin nähden positiivisilla reportaaseilla konfliktin varjoon jäävästä elämästä. Elämän on jatkuttava konfliktista huolimatta. Ihmisten on selvittävä arkipäivän ongelmistaan tavalla tai toisella. Siitä elämästä haluamme kertoa.
– Teimme vastikään esimerkiksi reportaasin eräästä vanhasta palestiinalaismiehestä, joka on perustanut suklaatehtaan. Hän myy nyt suklaata arabimaihin ja jopa Eurooppaan. Tämä on fantastinen tarina. Tällaisia tarinoita me haluamme myös kertoa.

Abu Sada arvostelee kansainvälisen median antamaa kuvaa Palestiinasta, jonka näyttäytyy useimmiten verisenä  taistelutantereena ja pakolaisleireinä.
– Palestiinassa on kuitenkin koko ajan vaikeuksista huolimatta myös korkeatasoista kaupunkilaista kulttuurielämää ja sivistystoimintaa. Palestiinassa toimii muun muassa useita tasokkaita yliopistoja.

PNN:n englanninkieliset sivut: http://english.pnn.ps/index.php
Fadi Abu Sadin englanninkieliset sivut: http://english.fadisite.com/

Fadi Abu Sadin haastattelu Golbal Finland verkkolehdessä: Palestiina elää kahdella taajuudella (http://maailma.net/frameset/244171)

Työ Palestiinassa avaa silmät

Teksit ja kuvat: Jouko Huru

Toimittajan työ ja alan opiskelu Palestiinassa antaa eväitä kriittiselle suhtautumiselle kansainvälisistä kriisialueista kertovaan journalismiinVikesin Palestiina seminaari

Diakonia ammattikorkeakoulun Turun yksikössä (Diak) opiskelleet nuoret toimittajat Mikko Lindqvist, Eero Mäntymaa ja Sonja Hyppänen kertoivat Vikesin Palestiina-seminaarissa omista opiskelu- ja opettajakokemuksistaan Palestiinassa.
Neliikko esitti seminaariyleisölle useita Palestiinassa tekemiään reportaaseja. Hyppäsen ja Mäntymaan dokumenttifilmit löytyvät myös verkosta yhtenä Notes From Palestine -kokonaisuutena (http://notesfrompalestine.org/).
Yleisradiossa nykyään työskentelevä toimittaja Lindqvist on kolmikosta asunut pisimpään Palestiinassa, yhtäjaksoisestikin moneen otteeseen useita kuukausia. Hän on opiskelun lisäksi toiminut Palestiinassa journalismin opettajana.
Lindqvist sanoi, että opiskelu ja työskentely Palestiinassa on avannut hänen silmiään ja  kokemuksista on  edelleen hyötyä toimittajan työssä.

Medialla yksipuolinen kuva Palestiinasta

Lindqvist kritisoi kansainvälistä mediaa PNN:n päätoimittaja Fadi Abu Sadan tapaan siitä, että se antaa yksipuolisen ja väkivaltaisen kuvan tavallisesta palestiinalaiselämästä.
– Ennen kaikkea olen oppinut suhtautumaan kriittisesti kansainvälisen median antamaan kuvaan mistä tahansa konfliktialueesta. Se keskittyy stereotyyppisesti nopeisiin väkivaltakuviin. Kuitenkin rauhattomillakin alueilla on aina muunlaistakin monipuolista elämää.
– Itse voin sanoa Palestiinasta ja erityisesti Betlehemistä, että siellä on tavallisesti turvallisempaa elää ja kulkea kuin öisessä Helsingissä.
Lindqvist ei kuitenkaan kiistä Israelin kanssa konfliktissa olevan palestiinalaisalueen vaaroja.
– Jos olet väärässä paikassa väärään aikaan, voi tapahtua mitä vain – kuten missä muualla tahansa. Yleisenä ohjeena voi sanoa, että kannattaa aina kävellä toisaalle, jos näkee aseita.
Nuorten toimittajien yhteisen kokemuksen perusteella israelilaissotilaiden turvallisuuden vuoksi ylläpitämät tarkastuspisteet ja niiden läheisyys ovat Palestiinassa vaarallisimpia alueita.

Sananvapauden kunniastipendi Airi Leppäselle

Airi Leppänen ja sananvapauden miekka

Kansainvälisenä sananvapauden päivänä, 9. joulukuuta, jakoi myös Suomen Journalistiliitto  Sanavapauden kunniastipendinsä merkittävästä journalistisesta ansiosta ja elämäntyöstä. Joka neljäs vuosi myönnetävän palkinnon toinen saaja oli Vikesin hallituksen jäsen ja Keski-Aasian hankkeen vetäjä Airi Leppänen.

Vastaanottaessaan palkintoa Airi Leppänen kiinnitti puheessaan huomiota erityisesti Venäjän ja Keski-Aasian sananvapaustilanteeseen, journalistien työskentelyolosuhteisiin näissä maissa sekä Vikesin tekemän työn merkitykseen.

Journalistiliiton tunnustuspalkinnot jaetaan  merkittävistä journalistisista ansioista. Stipendi on suuruudeltaan 5000 euroa ja siihen liittyy Sananvapauden miekka.

Lisää Journalistiliiton sivuilta: http://www.journalistiliitto.fi/?x233158=3017069

Journalismi Palestiinassa seminaari

Journalismi Palestiinassa

Seminaari UM Pressissä 7.12. klo 13-17

Ulkoministeriön viestintä- ja kulttuuriosaston aula, Kanavakatu 3 C, Helsinki Ilmoittautumiset torstaihin 2.12. mennessä marjut.helminen@welho.com

Viestintä ja kehitys-säätiö Vikes on rahoittanut ulkoministeriön tuella kolmivuotista Mediaosaamisen kehittäminen Palestiinassa -hanketta, jonka toteuttajina ovat Diakonia ammattikorkeakoulun Turun yksikkö ja Betlehemin yliopisto.

Hankkeen aikana Diakista on lähetetty Palestiinaan opiskelijoita, jotka ovat tehneet alueelta juttuja mm. MTV3:lle ja Ylelle.

Nuorille opiskelijoille kontakteilla palestiinalaisiin on ollut suuri vaikutus. Hankkeen kuluessa on syntynyt myös muita kontakteja, erityisesti paikallisiin journalisteihin. Seminaarin avulla haluamme avata hankkeen tuottamia ja journalismiin liittyviä kokemuksia, ajatuksia ja aineistoa myös Suomessa.

Seminaarin ohjelma 7.12.2010

13.00: Seminaarin avaus

Projektivastaava Eila Hannula, Diak, Turku 13.15: Journalism in Palestine

Fadi Abusaada, director, Palestine News Network 14.00: Questions and Discussion

14.30: Tekijöiden paneeli: Kohtaamisia palestiinalaisten kanssa. Olisinko toisenlainen toimittaja ilman tätä kokemusta?

Opiskelija Sonja Hyppänen, vapaa toimittaja Tuomas Keränen, toimittaja Mikko Lindqvist ja toimittaja Eero Mäntymaa näyttävät töitään ja kertovat kokemuksiaan työskentelystä Palestiinassa.

16.45: Seminaarin päätös

Juha Rekola, puheenjohtaja, Vikes

Nepalin tutkivien journalistien koulutushanke

Olin Katmandussa 21.-25.9.2010 neuvottelu- ja luentomatkalla Nepalin tutkivan journalismin keskuksen  kanssa toteutettavan projektin ensimmäisen kurssin yhteydessä.

CIJ on vuonna 1996 perustettu  järjestö, jonka taustalla on monia tunnettuja ja arvostettuja nepalilaisia journalisteja, Bharat Dutt Koirala, Kunda Dixit,  Kanak Mani Dixit, Basanta Thapa , Rajendra Dahal, Binod Bhattarai muiden muassa.  Tällä hetkellä Rajendra Dahal toimii CIJ:n puheenjohtajana ja palkattuna toiminnanjohtajana Dr Piush Raj Mishra. CIJ:n verkkosivut toimivat osoitteessa: http://www.cijnepal.org/

Hankkeemme tarkoitus on kouluttaa nepalilaisia nuoria journalisteja tutkivan journalismin tuntijoiksi ja tekijöiksi. Hanke on kaksivuotinen, kumpanakin vuonna kootaan avoimella haulla n. 25 journalistia eri puolilta maata ensin viikon mittaiseen koulutusjaksoon, jonka jälkeen kukin saa pienen määrärahan oman projektin tutkimiseen. Muutaman kuukauden kuluttua pidetään toinen koulutusjakso, jossa arvioidaan projekteissa siihen mennessä tehtyä työtä ja työstetään jatkoa yhdessä kurssin vetäjien ja kanssaopiskelijoiden kanssa. Itsenäisen työskentelyn jaksojen aikana nepalilaiset ja kansainvälisen kouluttajat tarjoavat ammatillista tukea sähköpostitse ja sosiaalisen median kautta. Hankkeen yhteydessä syntyneet tutkivan journalismin projektit julkaistaan Nepalissa eri tiedotusvälineissä ja parhaat kootaan kirjaksi kaksivuotisen hankkeen lopuksi.

Ensimmäiselle kurssille oli koottu 60 hakijasta 25 parasta eri puolilta maata. Kurssilaiset itse (tai joissain tapauksissa heidän työnantajansa) maksavat kurssista 2000 Nepalin rupiaa, mikä takaa korkean lähtömotivaation.

Kurssi järjestettiin Katmandussa ja onneksi kaikki ehtivät saapua Katmandun laaksoon ajoissa, sillä myöhään jatkuneet monsuunisateet olivat tukkineet tiet laaksosta ulos kurssin ensimmäisenä päivänä. Osallistujat olivat nuoria ja erittäin motivoituneita. Viisi heistä oli naisia. Kastijakoa en kysellyt, mutta etukäteen oli varmistettu että alempikastisten ja dalitien osallistumista pyritään erityisesti rohkaisemaan.

Kurssin avasivat Rajendhra Dahal ja allekirjoittanut. Avaukseen osallistui myös Nepalin Journalistiliiton (FNJ) puheenjohtaja Dharmendra Jha.  Mukana oli useita nepalilaisia kouluttajia, Mohan Mainali, Baburam Bishwakarma, Manoj Magar, Bachu Bishwa Karma ja Rajneesh Bhandari.

Kurssin ohjelman olivat nepalilaiset kouluttajat valmistelleet tarkkaan ja he vastasivat myös sen toteuttamisesta. Käytössä oli hyvät atk-välineet ja ajoittain pätkivä internet-yhteys. Metodit vaikuttivat perinpohjaisilta, joskaan en itse nepalinkielisistä luennoista paljoa saanut irti.

Alun perin oli tarkoitus että toisena kansainvälisenä luennoitsijana kurssilla olisi lisäkseni ollut intialainen P.Sainath, mutta hän joutui viime hetkessä perumaan tulonsa sairastapauksen vuoksi. Yritämme saada hänet seuraavan kurssin luennoitsijaksi.

Pidin kriittistä ja tutkivaa journalismia Suomessa, turvallisuusasioita ja sananvapauskysymyksiä käsitteleviä puheenvuoroja jokaisena kurssipäivänä. Esittelemäni yksityistapaukset olivat kurssilaisten kiinnostuksesta päätellen varsin yleispäteviä. Viimeinen luentoaiheeni oli ”kysy mitä haluat” ja kysymyksiä kurssilaisilla todella riitti.

Kurssilaiset muokkasivat omia aiheitaan kouluttajien kanssa ja lähtivät toteuttamaan niitä. Olen itse ollut yhteydessä useisiin kurssilaisiin ja joihinkin kouluttajiin facebookin ja sähköpostin välityksellä. Toinen yhteisjakso järjestetään marraskuun lopulla, jonka jälkeen seuraa projektien viimeistelyvaihe.

Osana kurssia järjestettiin kurssilaisille ja muille journalisteille suunnattu avoin keskustelutilaisuus vastuullisesta journalismista. Paikalla oli satakunta henkeä ja mukana varsin korkean tason päätoimittajia ja muita johtavia journalisteja. Keskustelu oli esitykseni jälkeen kiivasta ja myöhemmin sain kuulla, että jotkut kustantajat ovat alkaneet tilata tutkivan journalismin keskuksen aktiiveilta etiikan ja juridiikan alan koulutusta omille toimittajilleen.

Yhteisen projektimme liikkeellelähdöstä jäi kaikin puolin hyvä ja luotettava kuva. Kumppanimme CIJ tuntee kenttänsä ja tietää mitä tekee. CIJ:llä on erinomaiset yhteydet nepalilaisiin kustantajiin ja julkaisijoihin, journalistien kenttään ja liittoon sekä eri poliittisiin voimiin. He haluavat ja kykenevät toimimaan eettisesti, riippumattomasti ja tehokkaasti.

Kävin vierailun yhteydessä myös Nepalin journalistiliitossa (FNJ) ja sain heiltä kiintoisan yhteistyöehdotuksen pohdittavaksi. Tähän palataan myöhemmin. Myös Kunda Dixitin koskettava valokuvanäyttely ”People after war” olisi Suomeen tuomisen arvoinen.

Juha Rekola

Ympäristöongelmien kärjistyessä kaivataan lisää uutisointia ja erikoistuneita toimittajia

Ympäristöasioita käsitellään kyllä mediassa, mutta usein aivan väärä asia nousee uutiseksi, toteaa yksi  Ympäristöjournalismi Suomessa 2010 -kyselyyn vastanneista.  Kysely tehtiin keskustelun pohjaksi ympäristöjournalismin päivään 12. marraskuuta.

Seminaari kokosi viime perjantaina Ylen Isoon pajaan noin 60 journalistia pohtimaan ympäristökysymysten entistä parempaa mediakäsittelyä ja ympäristöjournalismia. Ennakkokyselyyn vastanneet toivoivat ympäristöjournalismin olevan tulevaisuudessa pohdiskelevaa, tutkivaa ja analyyttistä, asiallista, kriittistä, valistunutta ja vakavaa.

Suomen Ympäristökeskuksen johtaja Eeva Furman uskoi tutkijoiden ja asiantuntijoiden olevan tyytyväisempiä kuin toimittajat ympäristöjournalismin tilaan. Pitkän linjan ympäristöjournalisti Kari Rissa kaipasi mm. Ylen ympäristöuutisia takaisin ja ylipäänsä ympäristökysymyksiin paneutuvia pysyviä ohjelmapaikkoja.

Paneeli pohti sitä, pitäisikö toimitusten satsata resursseja erityistoimittajiin, vai entistä osaavampiin yleistoimittajiin. Paneelissa perättiin myös ympäristökysymysten koulutusohjelmia journalisteille ja eri alueiden kuten talouden ja ympäristöasioiden syvällistä kytkentää.

Iltapäivän alustajat, vaihtoehto-Nobelin tämänvuotinen saaja ja kansainvälisen Maan Ystävien puheenjohtaja Nnimmo Bassey ja nepalilainen tutkiva journalisti Mohan Mainali sekä YLE:n uutistoimittaja Jaana Kanninen valottivat sekä maailmalaajuisesta näkökulmasta että maakohtaisesti lähestyen öljyteollisuuden, ilmaston, globaalin metsäteollisuuden ja turismin ympäristövaikutuksia.

Ympäristöjournalismin päivän järjestivät yhteistyöässä Yle, Viestintä ja kehitys –säätiö Vikes, Ympäristötoimittajat ry ja Suomen Luonnonsuojeluliitto.

Basseyn ja Mainalin alustukset julkaistaan Vikesin Kulmakivi-hankkeen sivuilla: http://kulmakivi.org/

Marjut Helminen

Ympäristöjournalismin päivä

Mikä on ympäristöjournalismin tila ja tulevaisuus Suomessa? Mitkä asiat media nostaa pinnalle ja mitkä jättää varjoon? Mahtuvatko monimutkaiset ympäristökysymykset  ylipäätään uutisagendalle? Onko ympäristöjournalismissa tabuja?

Ympäristöjournalismin seminaari tarjoaa työkaluja ja näkökulmia ympäristöaiheiden käsittelyyn toimituksissa. Mukana on alan ammattilaisia kotimaasta ja ulkomailta, Nigeriasta ja Nepalista. Alustajina on edustajia mm. Yleisradiosta, Helsingin Sanomista ja Suomen ympäristökeskuksesta.

Seminaari järjestetään Helsingissä 12. marraskuuta 2010 klo 9:00 – 16:00 Yleisradion Ison Pajan auditoriossa. Seminaari on avoin viestintävälineiden edustajille, jotka omassa työssään käsittelevät ympäristöaiheita tai ovat niistä muuten kiinnostuneita.

Ilmoittautumiset 9. marraskuuta mennessä sähköpostitse osoitteeseen: kirsi.bruck(at)yle.fi .

Ohjelmaan sisältyy kahvitarjoilu. Lounas on omakustanteinen.

Ladattava ohjelma: Ymparistojournalismin_paiva_ohj

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.