Airi Leppänen:
Vikes järjesti lokakuussa 2008 UM:n ETYJ-puheenjohtajuuskauden seminaarin keskiaasialaisille kumppaneilleen sananvapaudesta
Vikes on vuodesta 2007 lähtien tukenut kolmen Keski-Aasian maan journalistien ammatillista järjestäytymistä Suomen ulkoministeriön rahoittamassa pilottihankkeessa, jonka päämääränä on perustaa journalistiliitot Kazakstaniin ja Tadzikistaniin sekä auttaa Kirgisian journalistiliittoa pääsemään jaloilleen vuoden 2005 tulppaanivallankumouksen mullistusten jälkeen.
Kirgisian liitto oli perustettu 2000-luvun alkuvuosina kansainvälisen journalistiliiton IFJ:n projektissa, johon myös Suomen Journalistiliitto osallistui.
Kazakstanissa Vikesin kumppanina on sananvapausjärjestö Adil Soz ja Tadzikistanissa median riippumattomuutta puolustava kansalaisjärjestö NANSMIT.
Vuosina 2007–2008 toteutetun pilottihankkeen ensivaiheessa Vikes partnereineen teki kyselyn toimittajien työoloista, palkkauksesta, järjestäytymisen tilasta ja sananvapaustilanteesta.
Tämä Kazakstanissa ja Tadzikistanissa liki 300 toimittajan keskuudessa suoritettu kysely osoitti, ettei työoloissa ole kehumista. Kunnon työsopimuksia ei ole, palkat ovat alhaiset ja osa palkasta maksetaan usein pimeästi eikä ylitöista tai sairausajalta saa korvauksia. Myös toimittajien ammattiasema ja arvostus ovat heikoissa kantimissa.
Niinpä toimittajat joutuvat helposti autoritaaristen viranomaisten, politiikkojen ja työnantajien manipuloinnin ja painostuksen kohteeksi. Valtaapitäviä kritisoivia uhkaillaan, haastetaan oikeuteen ja tuomitaan vankeuteen, jopa pahoinpidellään. Ei siis ihme, ettei monikaan toimittaja rohkene perätä oikeuksiaan tai asettua puolustamaan vaikeuksiin joutunutta kolleegaansa.
Toisaalta suurimmalla osalla vastaajista oli korkeakoulututkinto, ja 1990-luvun alussa, perestroikan jälkilöylyissä hyväksytty lainsäädäntö luo pohjan vaatia sananvapauden ja työoikeuksien toteuttamista. Mutta lait eivät useinkaan käytännössä toimi eivätkä toimittajat tunne laillisia oikeuksiaan.
Myös käsitys ammattiliiton roolista ja mahdollisuuksista on varsin hämärä eivätkä yhä edelleen muodollisesti olemassaolevat neuvostoaikaiset journalistiliitot ole omiaan selkeyttämään tätä kuvaa.
Selvityksestä kävi ilmi myös se, että suurin osa medioista on valtion omistuksessa. Vain Kazakstanissa yksityisomisteisen median osuus on suuri – noin 80 prosenttia.
Kirgisiassa kyselyä ei pystytty toteuttamaan puuttuvien resurssien vuoksi, mutta maan toimittajien tilanne ei poikkea naapurimaista. Tämä tuli esille pilottihankkeen toisessa vaiheessa keväällä 2008 Kirgisian pääkaupungissa Bishkekissa pidetyssä koulutustilaisuudessa, johon osallistui 17 toimittajaa eri puolilta maata.
Tässä, samoin kuin naapurimaissa Kazakstanissa ja Tadzikistanissa järjestetyissä seminaareissa, toimittaja-aktivistit kartoittivat kahden päivän ajan ammattikuntansa heikkouksia ja vahvuuksia sekä pohtivat miten edetä ammattiliiton perustamisasiassa. Taloudellisten resurssien ja juridisen osaamisen puute nousivat keskeiseksi ongelmiksi. Epäilyjä järjestäytymisen mahdollisuuksista autoriataarisen hallinnon oloissa esiintyi myös. Mutta tärkeintä oli kuitenkin osallistujien innostus ja sitoutuminen ammattiliittoasian eteenpäinviemiseen. Suomen ja muiden kehittyneiden maiden kokemukset kiinnostiva, ja niistä haluttiin tietää lisää.
Vikesin ja sen kumppaneiden keskusteluyhteys jatkui lokakuun alussa Helsingissä pidetyssä 2008 Keski-Aasia-journalistiseminaarissa, jonka järjestelyistä Vikes vastasi ulkoministeriön toimeksiannosta ja rahoituksella. Tähän Suomen Etyj-puheenjohtaajuusvuoden tapahtumiin kuuluneeseen seminaariin Vikes onnistui kutsumaan kollegoja kaikista Keski-Aasian maista Turkmenistan ja Uzbekistan mukaan luettuna.
Ohjelmassa oli luentoja ja keskusteluja sananvapauskysymyksista, journalistien ammatillisista oikeuksista ja ammattillisesta järjestäytymisestä sekä journalismin etiikasta. Seminaarissa pohdittiin myös pilottihankkeen jatkoa.
Vikes haki ja sai ulkoministeriöltä rahoitusta vuosiksi 2009-2010 jatkohankkeelle, jonka tarkoituksena on tukea toimittajien verkostoitumista ja aktivoitumista omien etujensa puolustamisessa päämääränä demokraattisten ja riippumattomien ammattiliittojen perustaminen Kazakstaniin ja Tadzikistaniin sekä ammattiliittotoiminnan elvyttäminen Kirgisiassa.
Hankkeen ensimmäisessa vaiheessa laaditaan yhteistyökumppaneiden tarpeisiin ammattiyhdistyskäsikirja, johon kootaan perustietoa työoikeuksista, työehtoneuvotteluista ja -sopimuksista, ammattiosaston perustamisesta ja toiminnasta sekä esimerkkejä Suomen ja muiden aktiivisten journalistiliittojen työstä. Venäjäksi ja paikallisille kielille käännettävä käsikirja otetaan käyttöön hankkeen toisessa vaiheessa järjestettävissä kahdessa alueellisessa koulutustilaisuudessa, joissa teemoina ovat ammattiosaston perustaminen ja sopimuskäytännöt.
Jatkossa keski-aasialaiset hyödyntävät näitä kokemuksia avainhenkilöiden koulutuksessa vahvistaen näin pohjaa journalistiliittojen perustamiselle.
Airi Leppänen on Keski-Aasia-hankkeen prjektikoordinaattori ja vapaa toimittaja
Kategoria/t: Keski-Aasia
